Burundin pakolaisille lisävahinkoa virheellisistä vaaleista

Toukokuussa 2015 Burundissa tapahtui vallankaappausyritys ja kansanliike hallintoa vastaan vahvistui. Sen myötä myös presidentti Nkurunzizan hallinnon otteet kovenivat suhteessa oppositioon ja median edustajiin.  Kansainvälinen yhteisö painosti hallintoa siirtämään kesäkuun presidentinvaalit, mutta ne järjestettiin väkivaltaisuuksien keskellä ja opposition boikotoidessa niitä. Vaaleja arvostellaan laajalti vilpillisiksi ja presidentti Pierre Nkurunzizan kolmatta kautta pidetään maan perustuslain vastaisena. Lähes 100 000 burundilaista on paennut maasta.

Keväällä 2015 alkaneiden levottomuuksien jälkeen paenneet burundilaiset naiset odottavat maahanpääsyä Ruandan rajalla.

Keväällä 2015 alkaneiden levottomuuksien jälkeen paenneet burundilaiset naiset odottavat maahanpääsyä Ruandan rajalla.

Tuhansia burundilaisia pakolaisia saapuu tasaista tahtia leireille Ruandaan ja Tansaniaan. He pelkäävät maininkeja, jotka voivat johtaa etniseen väkivaltaan. Syynä on kesäkuun 2015 kritisoidut presidentinvaalit Burundissa, joita sekä oppositio että kansainvälinen yhteisö on kuvaillut vilpillisiksi.

”Burundi heiluu väkivallan partaalla, demokratia on hauras ja siellä on etnisiä jännitteitä. Surullista on se, että kansainvälinen yhteisö on niin lähellä sitä, että pian se näkee jälleen kerran yhden etnisistä jännitteistä johtuvan kansanmurhan”, sanoo Paul Hodari. Hän on yksi 4 000 burundilaisesta Ruandassa.

Burundia vaivaa epävarmuus siitä, aikooko presidentti Pierre Nkurunziza muodostaa kansaa yhdistävän hallituksen ja ehkäistä mahdolliset väkivaltaisuudet. Oppositiojohtajat ovat vaatineet presidenttiä muodostamaan koalitiohallituksen. Oppositio on kyseenalaistanut Nkurunzizin kolmannen kauden perustuslain vastaisena ja katsoo sen rikkovan myös Arushan rauhansopimusta, joka päätti julman yli 300 000 kuolonuhria vaatineen sisällissodan, joka käytiin 1993-2000.

Ruandan presidentti Paul Kagame pelkää, että tuhansien burundilaispakolaisten taakka voi aiheuttaa sekasorron koko alueelle. Hän haluaa, että nyt tehdään yksityiskohtaisia toimenpiteitä, jotta alueellinen kriisi ehkäistään ja pakolaiset voivat palata Burundiin.
”Burundin hallituksella on vastuu siitä, että se säilyttää rauhan. Nyt on pakko keskittyä siihen, että vaalien jälkeinen aika pysyy rauhallisena. Pakolaiskysymys ja ongelmat tulee ratkoa dialogilla”, sanoi Kagame toimittajille tavattuaan presidentti Nkurunzizan.

Jean Kabanda, jonka perhe asuu väliaikaisessa majoituksessa Ruandassa, sanoo, että perheen oli paettava, koska he pelkäsivät Imbonerakurea.
Imbonerakure on Burundin hallitsevan puolueen nuorisosiipi, jota on syytetty opposition kannattajien kidnappauksista ja murhista. Ryhmää syytetään samanlaisista ratsioista kuin Ruandan aseellinen joukko Interahamwe järjesti vuonna 1994.

Burundin sisäministeri Edouard Nduwimana pysyttelee kannassaan siitä, että pakolaisilla ei ole syytä pelätä turvallisuutensa puolesta. Hänen mukaansa hallituksen perustuslaillinen velvollisuus on suojella kaikkia burundilaisia.

”Hallitus ei rahoita mitään aseellisia joukkoja ja pitää huolen siitä, ettei mikään joukko vainoa siviileitä. Joukot ovat itsenäisiä, eikä hallitus tue heitä”, Nduwimana sanoo.

Ruandan Bugeseran alueella olevat pakolaiset eivät silti aio palata Burundiin ennen kuin on täysin selvää, että kotiinpaluu on täysin turvallista.
”Osaa sukulaisistamme in kidnapattu ja joitakin tapettu. Ikävä kyllä Burundin hallitus kieltää kaiken tämän”, sanoo 34-vuotias Catharine Simba.
Toinen pakolainen, joka pakeni sukulaistensa luokse Kenian pääkaupunkiin väittää, että tappolistoja on tehty ja taloja merkitty helppojen kohteiden identifioimiseksi pääkaupunki Bujumburassa.

Burundilaisten ihmisoikeusaktivistit varoittavat, että Imbonerakure on tehnyt järjestelmällisiä hyökkäyksiä, jotka ovat yhä koordinoidumpia. Ryhmä näyttää nauttivan vallasta ja vaikutusvallasta, joka vaikuttaa samankaltaiselta kuin laillisesti hallitsevat käyttävät.

Ndikuman, 35, sanoo, että hänen kylässään Kirundon maakunnassa Imbonerakuren nuorisoliittoutumat ovat aktiivisia, ja että he ovat saaneet tukea valtion toimijoilta.

Toisen burundilaisen, Nioyombaren mukaan hyökkäykset ovat olleet etniseen ryhmään kohdistuvia. Ihmiset pelkäsivät niitä, koska he olivat tutsi-vähemmistöä. Imbonerakure kohdisti hyökkäyksiään heihin varoittaen seurauksista, jos he eivät lähde Burundista.

Burundin sisällissota oli osaltaan myös etninen. Vuonna 2000 tehdyssä rauhan ja sovittelun sopimuksessa otettiin huomioon kiintiöt ja etsittiin tasapainoa vallassa olleiden tutsien ja enemmistö-hutujen välille. Maan väestöstä 85 prosenttia on hutuja.
Analyytikot sanovat, että Burundi on rikkonut rauhansopimusta, mikä tekee hauraan rauhan haavoittuvaiseksi.Vaalien jälkeiset jännitteet aiheuttavat edelleen jakoa johtavassa puolueessa ja oppositiopuolueiden jäsenissä. Se vaikeuttaa hallituksen muodostamista sekä Tansaniaan ja Ruandaan paenneiden paluuta kotiin.

Konfliktien seuraamiseen ja kehityskysymyksiin erikoistunut organisaatio International Crisis Group suosittaa, että EU:n ja sen kehitysapua jakavien jäsenmaiden tulisi suunnata kehitysyhteistyövaroja valtiolle annettavan budjettituen sijaan tukemaan Burundin kansalaisyhteiskuntaa ja burundilaisia pakolaisia. Kansainvälisen rikostuomioistuimen ICC:n tulisi sen mukaan aloittaa tutkinta kevään 2015 väkivaltaisuuksista ja surmatöistä Burundissa.

Teksti: Evans Wafula
Kuva: Yvette Namiremba

Lisätietoa: www.crisisgroup.org