Dollareita kirjekuoressa: Rahaa kulutukseen, kehitykseen vai kasvuun?

Ulkomailla asuvat ihmiset lähettävät rahaa kotimaahan sukulaisilleen ja tuttavilleen. Rahalähetykset helpottavat köyhyyttä, mutta luovat riippuvuutta. Lähtömaille ne ovat merkittävä tulonlähde, jonka kehitykseen on vaikea vaikuttaa.

Alkuun esimerkki tosielämästä:

Pikkukaupungissa ei ole töitä. Lapsiperheellä rahalle olisi tarvetta. Perheen isä kuulee, että ulkomailla alan työstä maksetaan paremmin. Hän lähtee tuttavien perässä töihin ulkomaille. Isän palkalla perhe kotona pärjää paremmin.

Ulkomailla menee hyvin. Isän tienestit kasvavat. Perhe ostaa kotimaassa oman asunnon. Isä tulee lomalle kotiin kolme kertaa vuodessa. Lomille tullessaan isä tuo hienoja tuliaisia. Naapurin lapset ovat kateellisia.

Tulee lama. Isä menettää työnsä ja tulee kotiin. Töitä ei ole kotonakaan. Perheen taloudellinen tilanne romahtaa. Velan lyhennykset menevät jäihin. Hampurilaiset vaihtuvat puuroon ja uudet vaatteet jätetään ostamatta.

Laman jälkeen isä palaa töihin ulkomaille ja perhe saa pitää asuntonsa, uusikin ostetaan ja pojalle auto.

Rahalähetykset – varaventtiili köyhyyteen

Monet ulkomailla työskentelevät ja elävät ihmiset lähettävät rahaa kotimaassa asuville sukulaisilleen. Nämä rahalähetykset ovat selkein ja konkreettisin todiste siirtolaisuuden ja kehityksen välisestä suhteesta.

Ulkomailta lähetetään rahaa kotimaihin sekä pohjoiseen, että etelään. Rahalähetyksiä lähetetään myös pohjoisen ja etelän sisällä. Kehitysmaiden
kohdalla nämä rahavirrat ovat kuitenkin merkittäviä suhteessa muihin ulkomaisen valuutan lähteisiin kuten ulkomaisiin investointeihin ja viralliseen
kehitysapuun. Ja rahalähetykset kasvavat jatkuvasti. Tai kasvoivat vuoden 2000-luvun lopun rahoituskriisiin saakka ja kääntyivät vuonna 2010 taas nousuun.

Vuonna 2011 rahalähetykset nousivat Maailmanpankin mukaan 500 miljardiin dollariin, joista kehitysmaihin suuntautui arviolta 370 miljardia dollaria. Tämä on reilusti yli kaksi kertaa enemmän kuin virallinen kehitysapu näihin maihin. Kehitysmaiden vastaanottamilla rahalähetyksillä rahoittaisi Suomen valtion budjetin seitsemäksi vuodeksi.

Maailman pankin tilastoissa ovat mukana vasta virallisesti tilastoitavat rahalähetykset. Tilastonikkareiden taulukko-ohjelmien ulottumattomissa, tuttavien ja sukulaisten matkalaukuissa ja kuriirien mukana sekä epävirallisten pankkijärjestelmien kautta kulkee merkittävä ja vaikeasti arvioitavissa oleva osa rahalähetyksistä vielä virallisten lukujen päälle.

Kasvu voi olla myös tilastoharhaa. Siirtolaisuustutkija Manuel Orozco epäilee, että rahalähetysten jatkuva kasvu pohjaa osittain myös niiden tilastointimenetelmien kehitykseen. Summat näyttävät suuremmilta, sillä niitä osataan seurata ja tunnistaa paremmin.

Vähemmän köyhiä, enemmän kysyntää ja investointeja

Vaikka rahalähetyksistä on touhotettu koko 2000-luku, on niiden tuottama talouskasvu kehitysmaissa edelleen väittelyn alainen keskustelun aihe. Yksittäisten perheiden taloudellista tilannetta ne kiistatta helpottavat.

Optimisten mukaan rahalähetykset ovat erinomainen tapa tukea lähtömaiden kehitystä. Ihmiset lähettävät ulkomailta rahaa suoraan perheilleen ja sukulaisilleen huonoinakin aikoina, eikä väliin tarvita kalliita ja tehottomia valvonta- ja raportointimekanismeja, kuten kehitysmäärärahojen perille saamiseksi.

Paikallistasolla rahalähetysten hyödyt valuvat myös muille. Rahaa vastaanottavat perheet ostavat enemmän ruokaa, tavaroita ja palveluja ja paikallismarkkinat piristyvät kysynnän kasvun myötä. Rahalähetyksiä käytetään myös koulu- ja sairaalamaksuihin, jolloin hyvinvointi paranee myös muillakin kuin taloudellisilla mittareilla.

Lamassa kajotaan säästöihin

Rahalähetykset eivät toimi muiden rahoituslähteiden eli suorien ulkomaisten investointien tai virallisen kehitysavun tavoin, jotka heilahtelevat taloustuulien voimasta.

Työttömyydestä ja tulojen laskusta huolimatta osa siirtolaisista jatkoi rahan lähettämistä kotiin rahoituskriisin aikana.

Rahalähetykset reagoivat suhdannevaihteluihin rauhallisemmin. Esimerkiksi 2000-luvun lopun rahoituskriisi vähensi rahalähetyksiä kotimaihin, mutta paljon oletettua vähemmän.

Ulkomailla olevat siirtolaiset työskentelevät usein työmarkkinoiden reunamarginaalissa, joka taantuman tullen irtisanotaan helpoiten. Työttömyydestä ja tulojen laskusta huolimatta osa siirtolaisista jatkoi rahan lähettämistä kotiin rahoituskriisin aikana. Esimerkiksi Yhdysvalloissa asuvista latinalaisamerikkalaisista siirtolaisista 40 % lähetti rahaa kotiin työttömänäkin. Tutkijat epäilevät ihmisten turvautuneen säästöihinsä.

Kaikilla ei tietenkään ollut tähän varaa, ja jotkut harvat palasivat kotiin, jossa jaettavaa oli jo ennestään vähän.

Lähtömaat suhdannevaihtelujen armoilla

Kotimaiden kannalta suhdannevaihtelut ovat vaikeita. Laman aikana ulkomaiset investoinnit ja virallinen kehitysapu kehitysmaihin laskevat. Jos näistä selvitään, heijastavat kutistuvat tai lopahtavat rahalähetykset viimeistään kurjimuksen kotitalouksien arkeen.

Kun rahalähetysten tuoma joustovara perheiden arjessa loppuu, on valintojen paikka. Mistä luovutaan? Vaikka rahalähetysten kasvun tilastollinen notkahdus vuonna 2009 oli lyhytaikainen, on pienilläkin taloudellisilla heilahteluilla inhimilliset seuraukset, jos muita tukiverkkoja ei ole.

Kotimaiden on vaikea ennakoida näitä heilahteluja tai varautua niihin. Siirtolaistyöläisten työolot tai työsuhdeturva eivät ole kotimaan valtiovallan säätelyn piirissä. Ne ovat riippuvaisia länsimaisesta työ- ja maahanmuuttopolitiikasta. Rahalähetyksistä riippuvaiset maat ovat täysin avuttomia rahalähetysten heilahtelujen edessä.

Riippuvuutta ja inflaatiota

Rahalähetysten kehityspotentiaalia epäilevät kriitikot puhuvatkin
riippuvuudesta ja epäilevät ulkomailta lähetettävän vastaanottajille ilmaisen
rahan tuomaa kehitystä. Argumentti on tuttu myös suomalaisessa
sosiaalietuuskeskustelussa.

Kun rahaa tulee ulkomailta säännöllisesti, ihmisten oma aloitekyky kärsii. Kotiin jääneet elävät leveämmin ja tulevat riippuvaisiksi ulkomailta lähetettävästä rahasta. Ulkomaan serkku lähettää rahaa koulumaksuihin, joten perheellä on varaa laittaa lapsensa kouluun. Hieno juttu, mutta entä ensi vuonna? Kuka silloin maksaa?

Riippuvuus rakentuu yksilötason lisäksi myös valtiotasolla. Kun rahalähetykset muodostavat valtion budjetista yli neljäsosan, on valtio pitkälti riippuvainen rahalähteestä, jonka tuloa ja tuotantoa se ei voi kontrolloida.

Toisilla on ja toisilla ei

Rahalähetykset voivat lisätä myös maan sisäistä eriarvoisuutta, sillä siirtolaisuuden tuomat hyödyt jakautuvat epätasaisesti maiden, kaupunkien ja kylien välillä sekä kylien ja sukujen sisällä, sen mukaan kenellä on hyvin pärjänneitä perheenjäseniä maailmalla.

Kaikkein köyhimmät eivät hyödy rahalähetyksistä, sillä heillä ei ole varaa lähettää perheenjäseniä maailmalle. Tämä näkyy myös valtioiden mittakaavassa. Eniten rahalähetyksiä meni vuonna 2011 Kiinaan, Intiaan, Meksikoon, Filippiineille ja Ranskaan. Näistä maista vain Filippiinit on kiistatta kehitysmaa.

Edes perheen sisällä kaikki eivät hyödy samassa määrin siirtolaisten rahalähetyksistä, sillä ihmisten tarpeet vaihtelevat. Esimerkiksi äidittä ja isittä jääneet lapset näkevät siirtolaisuuden hyödyt ja haitat eri valossa kuin aikuiset.

Yksin rahalähetykset eivät riitä

Jotta kehitystä ja talouskasvua tapahtuisi valtion mittakaavassa, pitäisi rahat investoida jokapäiväistä kulutusta kestävämmin. Paljon rahalähetysten positiivista tai negatiivista vaikutuksista riippuu juuri siitä, miten nämä rahat käytetään ja minkälaisia taloudellisia mahdollisuuksia lähtömaa ihmisille tarjoaa.

Ostetaanko hieno auto ja merkkitennarit vai sijoitetaanko yritykseen tai kotitaloon? Parhaassakin tapauksessa rahalähetykset vähentävät köyhyyttä vain
tiettyyn pisteeseen, sillä ne eivät yksin kykene puuttumaan köyhyyttä tuottaviin rakenteellisiin ongelmiin.

Keinot ovat monet

Valtiot ovat miettineen ja kokeilleet erilaisia keinoja kannustaa ja sitouttaa ihmisiä rahan lähettämiseen kotimaahan turvatakseen tulevaisuutensa.

Filippiinit on esimerkki maasta, joka on valinnut siirtolaisuuden yhdeksi valtiontalouden tukipilariksi. Maa pyrkii edistämään virallista siirtolaisuutta ja puolustamaan kansalaistensa oikeuksia ulkomaisilla työmarkkinoilla. Sairaanhoitajia koulutetaan tietoisesti yli kansallisen tarpeen.

Meksiko on taas aktivoinut siirtolaisia lähettämään rahaa ja investoimaan kotimaahan kuuluisalla dos por uno eli kaksi yhdestä -kampanjalla, jolla
rahalähetysten vaikutuksia haluttiin vahvistaa. Kampanjassa jokaista lähetettyä dollaria kohtaan valtio lupasi antaa toisen dollarin pottiin. Kampanja laajeni myös tres por uno eli kolme yhdestä -kampanjaksi, jossa aluehallinto osallistui vielä dollarilla mukaan.

Siirtolaisilla on palkkatulojen lisäksi myös omaisuutta ja säästöjä ulkomailla. Maailmanpankki on pohdiskellut innovatiivisia keinoja, joilla lähtömaat voisivat päästä osingoille näistä varoista.

Välityskulut alas

Välityskulujen alentaminen ja virallisten välityskanavien kehittäminen on taloudellisen ilmapiirin ja mahdollisuuksien tarjoamisen lisäksi toinen keskeinen tekijä, jotta rahalähetyksistä olisi laajempaa hyötyä valtiontaloudelle.

Ihmiset lähettävät muutamia satoja dollareita kerrallaan. Jos välityskulu koostuu könttäsummasta ja prosenttiosuudesta, nousevat välityskulut helposti suhteellisen suureksi.

Perinteisten väylien kuten pankkien ja rahanlähetyslaitosten rinnalle on kehitetty erilaisia mobiilisovelluksia rahan lähettämiseen, silti lähetyskustannukset ovat edelleen yli kymmenen prosenttia. 200 eurosta se on 20 euroa pois, joka lähetyksessä.

Kenen vastuulla kehitys on?

Valtiot ovat rahalähetysten myötä havahtuneet uudenlaiseen työelämään. Ihmiset liikkuvat ja muuttavat. Valtiotalous pyörii edelleen ihmisten työllä, mutta työntekijät eivät löydy enää vain omien valtiorajojen sisältä, vaan myös niiden ulkopuolelta. Ajattelua on pakko muuttaa. Nyt lasketaan siirtolaisten varaan.

Kun pohditaan rahalähetysten tehokkaampaa käyttöä ja sen vaikutuksia valtion talouskasvuun, tulee pohtia myös sitä, kenen vastuulla kotimaan kehitys on? Sairaanhuollon ja koulutuksen järjestäminen sekä infrastruktuurista
huolehtiminen ovat perinteisesti valtion vastuualuetta. Kenellä on poliittinen päätäntävalta, jos rahoitus kerätään siirtolaisilta?

Rahalähetysten hinta

Palataan takaisin alkuun. Kannattiko siirtolaisuus esimerkkiperheelle? Ulkomailla työskentely on tuonut perheelle taloudellista hyvinvointia, mutta
vuosikymmenten erossa elämisellä on inhimilliset kustannukset. Lapset kasvoivat ilman isää ja isä tottui elämään ilman perhettään.
Hän on edelleen töissä ulkomailla. Isää ja ukkia odotetaan aina lomalle kotiin, mutta kaikki pohtivat, tuleeko yhteisestä elämästä eläkkeellä enää mitään.

Rahaa lähetetään rakkaudesta ja velvollisuudentunnosta läheisiä kohtaan. Ihmiset haluavat auttaa perheitään ja sukulaisiaan kotona, mutta kuinka paljon voidaan vaatia yksittäisiltä ihmisiltä? Jo kotoa lähteminen muiden elättämiseksi on suuri ratkaisu.

Minkälaiseksi kuvittelit esimerkkiperheen? Perhe on suomalainen.

Artikkeli: Veera Vilkama

Kuva: UNHCR/H.Caux

Lähteet:

Brinkerhoff, Jennifer M. (toim.) (2008): Diasporas & development: Exploring the potential. Lynne Rienner Publisher, London.

Guarnizo, Luis E. (2003): The Economics of Transnational Living. International Migration Review Vol. 37: 3, 666–699.

Maailman pankki 2011: Migration and remittances fact book 2011.

Maimbo, Samule Munzele & Ratha, Dilip (toim.) (2005): Remittances. Development impact and future prospects. Maailman pankki.

Orozco, Manuel (2009): Migration and remittances in times of recession:
Effects on Latin American economies
. Inter‐American Dialogue.

Ratha, Dilip (2007): Leveragin Remittances for Development. Migration Policy Institute.

Terrazas, Aaron (2010):Diaspora Investment in Developing and Emerging Country Capital Markets: Patterns and Prospects. Migration Policy Institute.