Edustaja vahtii lapsen etua

Alaikäisen turvapaikanhakijan edustaja kohtaa lapsia, joista monilla on traumaattisia kokemuksia sekä lähtömaasta että pakomatkan varrelta Euroopassa. Lea Nykänen on kymmenen vuoden ajan ollut yli sadan yksintulleen lapsen edustaja.

Ilman vanhempia Suomeen tulleelle turvapaikanhakijalapselle määrätään käräjäoikeuden päätöksellä edustaja, joka huolehtii lapsen edun ja oikeuksien toteutumisesta turvapaikkamenettelyssä. Lea Nykänen on edustanut 2-17-vuotiaita turvapaikanhakijalapsia eri puolilta maailmaa.

Mitkä ovat alaikäisen edustajan tärkeimmät tehtävät?

Tehtävät ja niiden tärkeys vaihtelevat sen mukaan, missä vaiheessa turvapaikkamenettelyä lapsi on. Edustaja on läsnä poliisin kuulustelussa ja Maahanmuuttoviraston turvapaikkapuhuttelussa sekä huolehtii siitä, että lapsi saa lakimiespalvelut. Prosessin eri vaiheissa edustajan tulee tehdä lapsi ja hänen asiansa näkyväksi ja kuuluvaksi. Edustaja tavallaan käyttää lapsen äänivaltaa viranomaisiin päin.

Toinen tärkeä tehtävä liittyy vastaanottoon. Edustaja huolehtii, että lapsi saa kaikki ne palvelut, jotka hänelle kuuluvat. Lapsella on oikeus esimerkiksi koulunkäyntiin ja terveyspalveluihin. Asumisesta päätettäessä on otettava huomioon lapsen ikä ja kehitystaso. Pieniä lapsia ei saisi sijoittaa asumaan lähes täysi-ikäisten kanssa. Mielestäni tärkeää on myös auttaa lasta saamaan yhteys omaan perheeseensä, jos lapsi tätä haluaa.

Mitä tapahtuu, kun yksintullut lapsi saa oleskeluluvan?

Edustaja laittaa vireillä kuntapaikkahaun yhdessä sosiaalityöntekijän kanssa ja huolehtii siitä, että lapsi saa kotouttamislain mukaiset palvelut. Tällöin yhteistyötä tehdään eniten kunnan viranomaisten kanssa.

Suomessa pitäisi päättää, onko vastaanotto pelkästään säilövää vai huolenpitoon perustuvaa?

Jos lapsi hakee perheenyhdistämistä, edustaja tekee hakemuksen yhdessä lapsen kanssa. Jos lapsi on pieni, edustaja voi käyttää hakemusta tehdessään apuna lapsen Suomessa asuvia sukulaisia, jos hänellä sellaisia on.

Edustaja tulee osata rajata tehtävänsä oikein. Hän ei esimerkiksi vastaa lapsen jokapäiväisestä hoidosta. Edustajan tehtävä on ammattimainen – kyse ei siis ole vapaaehtois- tai ystävätoiminnasta.

Mikä on haasteellisinta edustajan työssä?

Raskainta on hyvin traumatisoituneiden lasten kohtaaminen. Heidän parissaan tulee joskus voimattomuuden tunne, koska heille ei ole riittävästi palveluja. He eivät saa terapiapalveluja eivätkä esimerkiksi pääse hoitoon Kidutettujen kuntoutuskeskukseen.

Lapset ovat saattaneet kokea traumatisoivia tapahtumia paitsi kotimaassaan, myös Euroopassa turvapaikanhakijoina ollessaan. Heitä on saatettu pahoinpidellä, käyttää seksuaalisesti hyväksi tai he ovat voineet joutua pakkotyöhön. Lapset voivat pahoin, ja ilmentävät sitä joko vetäytymällä tai itselle ja muille vahingollisina tekoina. Edustajille ei tarjota työnohjausta, jossa voisimme käydä läpi raskaita asioita ja saada voimia työhömme.

Toinen iso ongelma tänä päivänä on se, että lapsia siirretään paikasta toiseen. Edustajalta ei kysytä, onko lapsen siirto kyseiseen paikkaan lapsen edun mukaista vai ei. Yleensä edustajalle vaan ilmoitetaan, että lapsi siirretään toiseen ryhmäkotiin. Tämä saattaa pidentää turvapaikkaprosessia. Lapsen kohdalla turvallisen arjen ja elämän aloittaminen häiriintyy. Usein edustaja vaihtuu muuttojen yhteydessä, eikä tämä aina ole lapsen edun mukaista.

Suomeen tuli vuonna 2008 aiempaa enemmän alaikäisiä turvapaikanhakijoita ilman vanhempia. Miten muutokset vaikuttavat lasten asemaan?

Uusia ryhmäkoteja on perustettu viime aikoina paljon. Uusissa yksiköissä ei aina tunneta edustajan tehtäviä eikä tiedetä, ettei mitään lasta koskevia virallisia päätöksiä saa tehdä kuulematta edustajaa. Edustajaa ei kaikissa yksiköissä kutsuta esimerkiksi sosiaalityöntekijän alkuhaastatteluun. Työntekijät saattavat tehdä edustajalle kuuluvia tehtäviä edustajan tietämättä, esimerkiksi Punaisen Ristin kansainvälisiä henkilöhakuja, joiden avulla pyritään jäljittämään lapsen omaisia. Kunnissa ei myöskään tunneta edustajajärjestelmää. Tässä olisi paljon työtä tehtävänä.

Myös lasten kuulusteluissa ja puhutteluissa olisi parantamisen varaa. Jotkut viranomaiset kuulustelevat lasta samalla tavalla kuin aikuista. Kuulustelutekniikkaa tulisi muuttaa lapsen ikä ja kehitystaso huomioiden. Usein lapsille tehdään liian ohjailevia kysymyksiä: Eikö ole näin, että…? ja niin edelleen.

Ryhmäkotien yksiköt liian isot yksiköt synnyttävät ongelmia. Pienille, alle kouluikäisille lapsille tulisi olla omat yksikkönsä, jossa olisi pikkulasten hoitoon erikoitunut henkilökunta. Nyt heidät on sijoitettu tulovaiheessa eri paikkoihin, muun muassa lastenkoteihin, jotka ovat vastaanottokoteja. Näistä lapset siirretään toisiin lastenkoteihin tai sijaisperheisiin. Pienet lapset joutuvat lyhyessä ajassa siirtymään useita kertoja esimerkiksi ennen perheenyhdistämisen toteutumista.

On myös epätasa-arvoista, että lasten saamien palvelujen määrä ja laatu vaihtelevat sen mukaan, missä ryhmä- tai perheryhmäkodissa lapsi asuu. He eivät saa tasapuolista kohtelua.

Millaisia lapsia sinulla on ollut edustettavina? Miten heille on käynyt?

Kaikki lapset ovat olleet omia yksilöitään, mitään tyypillistä tapausta en voi sanoa. Minun edustettavani ovat olleet 2-17-vuotiaita, eri puolilta maailmaa. Suurin osa heistä on loppujen lopuksi saanut jonkinlaisen oleskeluluvan. Viime vuosina Dublin-tapausten määrä on tosin kasvanut. Jotkut ovat hakeneet perheenyhdistämistä, jotkut eivät.

Kaikkein koskettavimpia ovat ihan pienet lapset. He saattavat takertua kaikkiin kohtaamiinsa aikuisiin. Hyvin raskasta kuultavaa on ollut myös hyväksikäytettyjen ja raiskattujen tyttöjen ja poikien kokemukset. Näennäisesti he voivat hyvin, mutta joskus mietin, miten he oikeasti voivat ja selviävät.

Monet yksintulleista on todellisessa syrjäytymisvaarassa. Heihin tulisi satsata heti, kun he tulevat maahan. Se tulisi yhteiskunnallekin monin verroin edullisemmaksi.

Jotkut edustamani nuoret pitävät edelleen yhteyttä. Monia menestyneitäkin on joukossa, he ovat saaneet opiskelu- ja työpaikan tai ovat valmistumassa ammattiin, ja tulevaisuus näyttää valoisammalta. Olen itse oppinut ja saanut paljon edustamiltani lapsilta ja nuorilta.

Teksti Reetta Helander

Kuva: UNHCR