Hanad Musse: Pakolaiskriisi pikkukaupungissa

Salon kaupungilla on pitkä kokemus maahanmuuttajista ja Suomeen saapuvien turvapaikanhakijoiden kohtaamisesta. Perniössä toimi yksi Suomen vanhimmista vastaanottokeskuksista. Sinne meidänkin perheemme sijoitettiin, kun saavuimme Somaliasta Suomeen vuonna 1992. Vaikka Salo ei ensin ollut halukas tarjoamaan kuntapaikkaa oleskeluluvan saaneille maahanmuuttajille, myöhemmin kaupunki päättikin tarjota kuntapaikkoja kotoutumisvaiheessa oleville maahanmuuttajille.

Suuri enemmistö Salossa asuvista maahanmuuttajista on muuttanut Suomeen työn perässä tai perhesiteen vuoksi. Nokian nousukautena Salo houkutteli kansainvälisiä yrityksiä ja työntekijöitä maailmalta ja Suomesta.

Salo oli jo ennen vastikään Suomessa alkanutta turvapaikanhakijoiden määrän kasvua kansainvälinen ja monikulttuurinen kaupunki Suomen mittakaavassa. Salossa toimii kansainvälisiä ystävyysseuroja, monikulttuurisia yhdistyksiä sekä maahanmuuttajaneuvosto, joka on aloittanut toimintansa vuonna 2010. Salon asukaista noin neljällä prosentilla on maahanmuuttajataustaa.

Maahanmuuttajaneuvosto perustettiin kahden maahanmuuttajataustaisen kaupunginvaltuutetun aloitteesta. Sen tehtävä on edistää maahanmuuttajien kotoutumista ja integroitumista suomalaiseen yhteiskuntaan. Neuvoston jäsenet edustavat eri kansallisuus- ja maahanmuuttajaryhmiä, kuten venäläisiä, virolaisia, somalialaisia, kurdeja, thaimaalaisia, kosovolaisia jne. Neuvosto toimii äänitorvena ja viestien välittäjänä maahanmuuttajien ja viranomaisten välillä.

Myönteisestä kehityksestä huolimatta taloudellista taantumaa seuranneet rakennemuutokset ja maahanmuuttovastaisuuden nousu kuntavaaleissa ovat luoneet negatiivista ilmapiiriä, jossa maahanmuuttajia leimataan ja lokeroidaan yhdeksi ryhmäksi. Kyseinen trendi yhdistyneenä suuriin turvapaikanhakijamääriin Suomessa ja koko Eurooppassa saavat pohtimaan pakolaiskriisi-ilmiön taustaa ja tilanteen vaatimia muutoksia poliittisessa järjestelmässä ja laajemmin yhteiskunnassa.

Monissa kaupungeissa turvapaikanhakijoiden vastaanottaminen ja uusien vastaanottokeskuksien avaaminen on nostanut paljon vastustusta ja erilaisia tunteita kaupungin asukkaissa. Salokaan ei ole säästynyt vastaanottokeskuksien ympärillä riehuneelta myllerrykseltä.

Salon kaupungin päättäjät ja työntekijät ovat viime aikoina eläneet epävarmoja aikoja, jolloin leikkaukset ja vähennykset ovat yleistyneet ja pakolaisriisistä pelätään aiheutuvan lisää ongelmia ja kustannuksia kaupungin taloudelle. Pakolaiskriisi on monimutkainen ja uusi ilmiö salolaisille, joten on ymmärretävä myös vastaanottokeskuksien avaamista ja uusien turvapaikanhakijoiden sijoittamista vastustavia ihmisiä. Heilläkin on oikeus saada oikeaa tietoa ja aikaa sopeutua muutokseen.

Salon maahanmuuttajien jalkapalloturnauksen yleisöä vuonna 2011. Kuva:Hanad Boqor

Salon maahanmuuttajien jalkapalloturnauksen yleisöä vuonna 2011. Kuva:Hanad Musse

Pakolaisten vastaanottaminen tarkoittaa kuntataloudelle eri asiaa kuin ulkomaalaisten työntekijöiden vastaanottaminen. Pakolaiset tarvitsevat ensimmäisinä oleskeluvuosinaan enemmän sosiaalipalveluja ja usein myös kaupungin vuokra-asuntoja kuin työnperäiset maahanmuuttajat. Kunnan työntekijöiltä vaaditaan kotoutumisen edistämiseen liittyvää osaamista.

Tämä voi olla haaste, jos aiempaa kokemusta ainakaan isompien ryhmien vastaanottamisesta ei ole. Toisaalta valtio korvaa kulut ainakin kolmelta ensimmäiseltä vuodelta. Jos ihminen tänä aikana oppii suomenkieltä ja hankkii työmarkkinoilla tarvittavaa täydennyskoulutusta, hän voi jäädä kuntaan ihan hyväksi veronmaksajaksi. Edellyttäen, että siellä on töitä.

Nokia palkkasi paljon maahanmuuttajia, mutta heitä ei katsottu rasitteeksi kaupungille. Turvapaikankijoiden lisääntyminen ja työpaikkojen väheneminen nostivat maahanmuuton ongelmalliseksi. Marginaalinen ryhmä, jonka motiivina on rasismi ja vieraiden kulttuurien pelko, tuovat esiin pakolaisista ja maahanmuuttajista ainoastaan negatiivisia asioita. He käyttävät myös hyväkseen islamilaisten ääriliikkeiden nousua ja Pariisin terrori-iskun kaltaisia tragedioita.

Pakolaiskriisi on maailmanlaajuinen kriisi, jonka taustana ovat maailmassa käytävät konfliktit ja sodat. Sen vaikutukset ulottuvat meille ja muualle maailmaan. On vähättelyä ja kapeakatseista ajatella, että pystyisimme ratkaisemaan kriisin rajat kiinni-asenteella. Ruotsiin on saapunut noin 190 000 turvapaikanhakijaa ja Saksaan noin miljoonaa ihmistä meneillään olevan kriisin yhteydessä. Suomessa luvut ovat paljon alhaisemmat, joten mahdollisuudet hoitaa osuutemme ovat meillä myös paremmat.

Pakolaiskriisin hoitaminen vaatii asioiden miettimistä uusiksi. Maahanmuuttajaohjelmaa pitäisi uudistaa ja maahantulon perusteiden selvittämisen kuluvaa aikaa lyhentää, jotta työllistyminen nopeutuisi. Motivaatio kotoutumiseen on yleensä suurimmillaan silloin kun ihminen on päässyt turvaan uuteen maahan. Pitkät odotusajat vastaanottokeskuksissa voivat syödä motivaatiota tehokkaasti, eikä vastaanottokeskuksissa yleensä ole muuta tekemistä kuin nukkua ja odottaa.

Olisi mietittävä, miten tehotonta odotusaikaa voisi paremmin hyödyntää niin, etteivät nuoret ja dynaamiset ihmiset veltostu ja menetä motivaatiotaan? Miten uusien maahanmuuttajien kotimaassa hankkimaa osaamista ja työkokemusta voitaisiin hyödyntää kotoutumisprosessissa? Vaikka ihmisellä ei olisi muodollista koulutusta, jota Suomen työmarkkinoilla edellytetään, jokaisella ihmisellä on kuitenkin jotakin henkistä pääomaa. Se voi olla kielitaitoa, selviytymistaitoja, verkostoja tai kokemusta yksityisyrittämisestä.

Pakolaisuus ja työperäinen maahanmuutto on ymmärrettävä erilaisina kokonaisuuksina. Pakolaisilla on kova hätä eikä heillä ei ole kotia, johon palata. Usein perheenjäsenet ovat joutuneet hajaantumaan ympäri maailmaa. Pakolaisella ei ole kotimaata, eikä kenelläkään ole helppoa mennä vieraaseen maahan, jossa on vieras kulttuuri ja tuntematon kieli.

Keskustelussa pitää osoittaa humaanisuutta ja että ihmisyys on tärkeintä. Jokaisessa paikassa ja päivässä on paljon sellaista, joka pyrkii erottelemaan meitä rodun, luokan, sukupuolen tai muun tekijän perusteella. On muistettava, että kaikki ihmiset ovat yhtä arvokkaita taustasta riippumatta. Tärkeänä velvollisuutena on myös perusarvojen ja omien periaatteiden säilyttäminen niin, että osoitamme myötätuntoa ja empatiaa sodasta ja kauhuista pakeneville ihmisille.

Hanad Abdullahi Musse
Kirjoittaja on tradenomi, vapaa toimittaja ja Salon maahanmuuttajaneuvoston varapuheenjohtaja