Ihmiskaupan uhrin raskas tie vapauteen

Suomikin on ihmiskaupan uhrien kauttakulku- ja kohdemaa. Uhriksi joutuminen on traumatisoiva kokemus eikä apua aina uskalleta hakea, kertoo Pro-tukipisteen Ihmiskauppa-projektin koordinaattori Essi Thesslund.

Essi Thesslund, törmäätkö Pro-tukipisteellä dokumentoimattomiin siirtolaisiin?

Pro-tukipiste tarjoaa matalan kynnyksen sosiaali- ja terveyspalveluita seksityötä tekeville ihmisille. Asiakkaistamme noin 80 prosenttia on siirtolaistaustaisia. Osa asuu pysyvästi Suomessa, osa tulee Suomeen töihin lyhyemmäksi aikaa.

Dokumentoimattomia ovat asiakkaat, jotka ovat jääneet Suomeen viisumin umpeuduttua, joiden matkustusasiakirjat ja henkilöllisyysdokumentit ovat väärennettyjä tai jotka eivät tiedä, millä tiedoilla asiakirjat on hankittu. Palvelumme ovat anonyymeja, joten asiakkaat kertovat meille vain sen, minkä haluavat.

Minkälaisina pidät ihmiskaupan uhrien oikeuksia Suomessa?

Dokumentoimattomilla siirtolaisilla ei ole pääsyä hyvinvointipalveluihin, vaikka laki takaakin akuutin avun. Usein dokumentoimaton pelkää viranomaisia eikä uskalla hakea apua edes hätätilanteessa. Käännytys on todennäköinen, sen syyksi riittää vaikka epäily prostituoituna toimimisesta. Kolmannen sektorin tarjoamat anonyymit palvelut voivatkin olla ainoa väylä avun saamiseksi.

Ihmiskaupan uhrin oikeudet riippuvat siitä, tunnistetaanko hänet uhriksi ja pääseekö hän siten uhrien auttamisjärjestelmään. Ihmiskaupan uhrilla on oikeus harkinta-aikaan, joka kestää 30 vuorokaudesta kuuteen kuukauteen. Jos uhri päättää harkinta-ajan jälkeen ryhtyä yhteistyöhön viranomaisten kanssa, hänelle voidaan myöntää ihmiskaupan uhrin oleskelulupa.

Oleskelulupa on määräaikainen ja se kestää niin kauan, kuin rikollisten vastuuseen saattaminen kestää. Se ei mahdollista perheenyhdistämistä. Joissakin tapauksissa voidaan myöntää jatkuva lupa, joka ei edellytä yhteistyötä viranomaisten kanssa.

Ihmiskaupan uhrit eivät välttämättä tunne oikeuksiaan. Vähemmistövaltuutettu Johanna Suurpää, joka nimitettiin helmikuussa 2009 kansalliseksi ihmiskaupparaportoijaksi, on kritisoinut ihmiskaupan uhrien heikkoa oikeudellista asemaa ja neuvonnan puutetta.

Miten auttamisjärjestelmä toimii uhrin kannalta?

Auttamisjärjestelmä on viranomaislähtöinen järjestelmä. Ensimmäinen kynnys avun saamiselle on uhrin tunnistamisen haasteellisuus ja se, miten saada kontakti viranomaisia pelkäävään ihmiseen. Rikolliset ovat usein uhkailleet uhria tai tämän perhettä, ettei tämä puhuisi poliisille.

Auttamisjärjestelmään päästäkseen uhrin on suostuttava siihen, että poliisi, rajavartiosto ja Maahanmuuttovirasto pääsevät käsiksi hänen tietoihinsa. Uhrin tulee myös antaa rikollisista tietoja viranomaisille ikään kuin korvaukseksi kansainvälisen suojelun piiriin pääsemisestä.

Rikosoikeudellinen prosessi on uhrin kannalta monesti raskas ja voi kestää vuosia. Jokaisessa oikeudenkäynnissä uhrin täytyy palauttaa traumatisoivia tapahtumia mieleensä. Suomalainen oikeusjärjestelmä ei näytä kykenevän suhtautumaan ihmiskaupan uhrien traumatisoitumiseen, vaan uhrien tulisi pystyä antamaan johdonmukainen ja rationaalinen kuvaus tapahtumista. Uhrin aiempi traumahistoria voi myös merkitä sitä, ettei hän saa vahingonkorvauksia ihmiskaupparikoksen uhrina. Ei voida todistaa, mitkä traumat ovat syntyneet juuri ihmiskaupparikoksen johdosta.

Ihmiskaupparikoksista on annettu Suomessa vasta kaksi tuomiota eikä rikosoikeudellinen prosessi ja sen lopputulos ole ennakoitavissa. Tietojen välittäminen poliisille ja muille viranomaisille voi asettaa joko henkilön itsensä tai tämän omaiset vaaraan.

Miltä ihmiskaupan uhrien tulevaisuus näyttää?

Dokumentoimattomien siirtolaisten riski joutua ihmiskaupan tai muun hyväksikäytön kohteeksi ovat suuret. Asiakaskunnassamme maasta toiseen liikkuminen on lisääntynyt. Taustavaikuttajina ovat esimerkiksi kansainvälinen talouskriisi ja muutokset eri maiden prostituutiolainsäädännössä. Toisaalta jatkuva liikkuminen maasta toiseen voi tarjota suojaa rikollisille: kiinnijäämisen riskit pienenevät kun toimintaa on vaikeampi jäljittää.

Miten ihmiskaupan kasvuun on varauduttu?

Jos ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmän asiakasmäärä kasvaisi huomattavasti, on arvioitava mahdollisuuksia auttaa kaikkia asiakkaita. Onko valtiolla motivaatiota rahoittaa laajamittaisempaa auttamisjärjestelmän toimintaa? Missä määrin ja kuinka kauan? Tällä hetkellä valtion toiminta dokumentoimattomien siirtolaisten suhteen on ollut lähinnä laittoman maahantulon rajoittamista ja torjuntaa.

Teksti: Milla Karppinen