Viron ulkomaalaisväestö oli vuoden 2010 alussa vajaat 220 000 ihmistä. Tästä joukosta suurin osa oli kansalaisuudettomia sekä Venäjän kansalaisia. Muiden kansallisuuksien osuus on noin seitsemän prosenttia koko ulkomaalaisväestöstä. Viron väkiluku on 1,3 miljoonaa.
Tallinnan vilkkaan vanhan kaupungin pinnan alla pidetään matalaa profiilia. Kun baarimestari Allan alkaa kovaan ääneen puhua venäläisten ja virolaisten tilanteesta, hänen ystävänsä Liina, myös virolainen, hyssyttelee. Hän ei tahdo ärsyttää baarissa iltaansa viettävää venäjänkielistä ryhmää.
Vaikka Viro on EU-jäsenmaa ja maassa vallitsee rauha, pinnan alla kihisee. Tasaisen rauhallisen hiljaiselon räjäytti Tallinnan patsasjupakka vuonna 2007, jolloin virolaiset mellakoivat Tallinnan keskustaan sijoitettua monumenttia vastaan. He kokivat sen fasistiseksi. Luottamus venäläisiin on lähes olematon, vaikka maan asukkaista on noin 30 prosenttia etnisiä venäläisiä.
Jako kolmeen
Viron venäläiset eivät kuitenkaan ole hampaattomia. Vadim Poleshchuk, joka on työskennellyt pitkään ihmisoikeusasioihin keskittyneessä lakineuvontapisteessä, pamauttaa heti haastattelun alussa:
”Venäläiset jäivät huomiotta, kun Viro itsenäistyi vuonna 1991. Me olisimme halunneet tulla Viron kansalaisiksi ilman mitään muodollisuuksia.”
Konsensusta toivonut lakineuvoja on päätynyt taistelemaan venäläisten oikeuksien puolesta. Etenkin, kun hänen mielestään kaikilla vähemmistöillä pitäisi olla yhtäläiset oikeudet Euroopan Unionin sisällä. Erityisesti Poleshchuk kritisoi sitä, ettei Virossa ole riittävän toimivaa vähemmistöpolitiikkaa, joka ottaisi kaikkien erityisryhmien kokonaistilanteen tarpeeksi hyvin huomioon.
Viron venäläiset ovat jakautuneet kolmeksi eri porukaksi: Viron kansalaisuuden hankkineisiin, Venäjän kansalaisuudelle hakeutuneisiin sekä niin kutsuttuihin kansalaisuudettomiin, joilla ei ole kunnon statusta koko maassa.
Ei ole tavatonta, että statukset sekoittuvat yhdessä perheessä, jossa äiti voi olla Venäjän kansalainen, isä kansalaisuudeton ja lapset Viron kansalaisia.
Vadim myöntää, että sosiaalisessa kanssakäymisessä Viron valtaväestön kanssa ei ole ongelmia. Mutta hän muistuttaa, että venäläissyntyinen väestö ei tunne oloaan turvatuksi, sillä he ovat ulkomaalaisia kotimaassaan. Monet palvelut ovat vain viron kielellä ja osallistuminen valtakunnalliseen politiikkaan ei ole mahdollista ilman maan kansalaisuutta.
Kansalaisuudettomuus protestina
Viron kansalaisuuden hankkiminen edellyttää viron kielen taitoa ja maan historian tuntemusta. ”Maan väestöstä on venäjänkielisiä noin 30 prosenttia, miksi se ei silti ole maan toinen virallinen kieli”, ihmettelee Igor Ivanov, nuorisotyöntekijä.
Ivanov kuuluu niihin keski-iän saavuttaneisiin venäläissyntyisiin, jotka ovat koko elämänsä asuneet Virossa. Hän taitaa viron kielen – ainakin niin hyvin, että pystyy toimimaan viranomaisten kanssa. Silti hän ei ole hakenut Viron kansalaisuutta.
”Minua ei kelpuutettu Viron kansalaiseksi, koska perheeni ei ole elänyt täällä ennen vuotta 1940. Olen kuitenkin syntynyt Virossa ja koen, että kieli- ja historiakokeet ovat syrjintää. Protestoin sitä vastaan ja olen valinnut kansalaisuudettoman statuksen, koska en halua hakea Venäjän kansalaisuutta.”
Igor haluaa tasa-arvoista kohtelua, eikä suinkaan kompromisseja. Hän kritisoi kielitestien vaikeutta, kielikoulutuksen hintaa ja historian tuntemuksen ja tulkinnan henkilökohtaisuutta. Etnisiä venäläisiä on ollut Virossa jo vuosisatoja. ”Vaadin kaikille oikeutta kulttuuriperintöönsä”, Ivanov lisää.
Viron venäläisten kanssa keskustellessa tulee hyvinkin näkyviin maan historian ja kulttuuriperintöjen erilaisuus, tulkinnanvaraisuus sekä näkökohtaerot.
Vaikeasti sovitettava todellisuus
Vadim Poleshchukin mukaan äidinkielenään venäjää puhuvat nuoret sopeutuvat hyvin yhteiskuntaan. Vanhoilla on vaikeampaa. ”On yllättävää, että meillä on vain yksi virallinen kieli.”
”Maassa on myös yleisesti tunnettuja myyttejä siitä, että ulkopuoliset eivät ole lojaaleja Virolle, vaikka venäjänkieliset tuntevat maan kodikseen”, lisää Vadim.
Kansalaisuutta vailla olevat eivät voi äänestää parlamenttivaaleissa. Polechukin mukaan tilanne on EU:n mittapuissa erikoinen: venäläiset ja kansalaisuudettomat ovat oikeutettuja sosiaalietuuksiin, mutta eivät poliittisen vallan käyttöön.
Igor Ivanov toimii nuorten kanssa ja osoittaa nykypäivän ironisen todellisuuden: virolaisissa kouluissa on äidinkieleltään venäjänkielisiä opettajia, kun nuorista virolaisista opettajista on pulaa.
Teksti ja kuvat Eeva Suhonen
Haastateltavat:
Vadim Poleshchuk, Legal Advisor – Analyst, Legal Information Centre for Human Rights
www.lichr.ee
Igor Ivanov, Head of the Board, Youth Union SIIN
Lähteet:
Chance to Survive, Minority Rights in Estonia and Latvia, edited by Vadim Poleshchuk, Foundation for Historical Outlook, 2009
|
|
