|
|
|
|
|
Liettuassa kaikki maassa asuvat entisen Neuvostoliiton kansalaiset saivat suoraan maan kansalaisuuden. Sen sijaan Virossa ja Latviassa heille ei suoralta kädeltä myönnetty maiden kansalaisuutta. Kummankin maan asukkaista noin kolmasosa luokiteltiin kansalaisuudettomiksi.
Latviassa kuitenkin luotiin järjestelmä, jossa kansalaisuudettomat saivat statuksen, non-citizen of Latvia under protection of Latvia. Virossa lähdettiin siitä, että vähemmistökansallisuudet voisivat hankkia Viron kansalaisuuden erityisten testien jälkeen.
Noin kymmenen vuoden ajan Neuvostoliiton romahtamisesta itsenäistyneissä valtioissa asuvien oli helppo hankkia vaihtoehtoisesti myös Venäjän kansalaisuus. Monella ei kuitenkaan ollut mitään siteitä Venäjään, joten he jäivät maahan, jossa olivat jo asuneet pitkään.
1990-luvulla noin 100 000 ihmistä muutti Venäjälle tai muihin maihin. Tällä hetkellä kansalaisuudettomien määrä esimerkiksi Virossa on enää noin kahdeksan prosenttia.
Uuteen tilanteeseen ja itsenäistyneisiin Baltian maihin sulautumisessa ongelmana oli se, että harva venäjänkielinen osasi paikallista kieltä. Vuonna 2000 tehdyssä väestönlaskennassa 40 prosenttia Viron venäjänkielisistä osasi puhua viron kieltä. Vastaavasti nykyisessä Virossa vain noin 15 prosenttia etnisistä virolaisista osaa venäjän kieltä.
Viron venäläiset pitävät ongelmana myös sitä, että valtiottomilla ei ole omaa erityisasemaa, vaikka muilla muun maan kansalaisilla on. Eduskuntaan voidaan valita ainoastaan EU-kansalaisia.
Narvan seudulla venäläisväestö on runsasta. Kaupunki on perinteisesti ollut hyvin venäläinen. Aluehallinnossa voivat vaikuttaa myös muut kuin virolaiset.
Kriitikkojen mukaan vähemmistöjen mahdollisuus osallistua poliittiseen toimintaan Virossa on varsin rajoitettua.
Teksti Eeva Suhonen
|
|
|
Muuttoliikkeessä-hanke on saanut ulkoasiainministeriön viestintätukea.
|
| |
|