Los sin papeles - varjoissa kulkevat siirtolaiset
24.06.2010
Afrikkalaisten siirtolaisten veneet pyrkivät Kanariansaarille tai Välimeren poikki Espanjan rannikolle. Epätoivo ja kurjuus saavat siirtolaiset kokeilemaan mitä tahansa keinoa ylittää raja. Euroopan porteilla todella kuollaan.
Ihmiset piiloutuvat autoihin jopa konepellin alle tai taistelevat vaarallisella raja-aidalla päästäkseen Pohjois-Afrikan puolella sijaitseviin espanjalaiskaupunkeihin, Ceutaan ja Melillaan. Öiset kahakat vartijoiden ja maahan pyrkijöiden kesken ovat toisinaan hyvin verisiä. Ihmisiä salakuljetetaan jopa Aasiasta suurin lupauksin Afrikkaan, mistä he yrittävät vaeltaa pohjoiseen paratiisiin.
Lentokoneet tuovat Espanjaan myös Latinalaisen Amerikan maista koko joukon ihmisiä, jotka etsivät parempaa elämää. Myös monista Itä-Euroopan maista – etenkin Romaniasta – on lähdetty Espanjaan etsimään työtä. Vihannespellot, rakennustyömaat ja matkailuala imivät vielä pari vuotta sitten paljon halpaa työvoimaa.
Pesti tomaattipellolla vaihtuu vaelteluun
Todellisuudessa monet maahanpyrkijät jäävät jumiin, paperittomiksi kiertolaisiksi. Esimerkiksi Ceutasta ja Melillasta ei päästä Manner-Espanjaan, mutta paluu kotimaahankin on monelle mahdoton. Lisäksi Euroopan pohjoiskolkista muutetaan Espanjan aurinkoon joko eläkepäiviä viettämään tai iloisempaan elämänmenoon ihastuneina. Espanjan väestöstä noin 12 prosenttia on maahanmuuttajia.
Espanjan maahanmuuttotilanne poikkeaakin muista EU-maista huomattavasti.
Päättäjät eivät juuri joudu puntaroimaan turvapaikkahakemuksia, sillä niitä tehdään maassa melko vähän. Ongelmat ovat muualla. Sekä maantieteellinen asema Afrikan lähellä että kieliyhteys Väli- ja Etelä-Amerikan maihin ovat tuoneet maahan runsaasti siirtolaisia. Yksi suurimpia ongelmia on luvaton maahanmuutto.
Varjoissa kulkevat siirtolaiset, ”los sin papeles” ovat vaikeasti hahmotettava joukko. EU-maiden kansalaisilla on vapaa liikkumisoikeus unionin sisällä, mutta muualta tulleet tarvitsevat monta asiakirjaa saadakseen asua ja työskennellä laillisesti Espanjassa. Laittomat jäävät muun muassa koulujärjestelmän ja sairaanhoidon ulkopuolelle.
Turistiviisumilla oleskeleva ei saa hakea töitä. Espanjassa ”lomailevia” neuvotaan palaamaan kotimaahansa, sillä työlupa heltiää parhaiten sieltä käsin. Laillinen työskentely edellyttää muun muassa, että maassa on pulaa kyseisen alan työntekijöistä ja että työnantaja kiikuttaa kaikki tarvittavat paperit viranomaisille. Työlupa edellyttää tietysti myös puhdasta rikosrekisteriä.
Nöyrät puurtajat
Käytännössä harva yritys rekrytoi ulkomailta muihin kuin erityisiin asiantuntijatehtäviin.
Maahan päätyneitä paperittomia onnenetsijöitä on mahdotonta palkata virallisesti. Monet firmat käyttävät laittomien maahanmuuttajien tilannetta hyväkseen. He ottavat nöyrän siirtolaisen puurtamaan pitkiä päiviä ilman työsopimusta.
Koska papereiden saamiseksi siirtolainen tarvitsee työnantajan panoksen, hän haluaa miellyttää. Laittoman työvoiman hyväksikäytön ehkäisemiseksi maahanmuuttajille on annettu mahdollisuus saada luvat kuntoon ilmiantamalla työnantaja. Kovin moni ei uskalla.
Turvattomalle maahanmuuttajalle vielä huonompi ratkaisu on jäädä ilman säännöllistä – vaikkakin pimeänä ansaittua – työtuloa kuin saada työlupa menettämällä työpaikka. Esimerkiksi tammi–helmikuussa 2010 poliisi ratsasi pelkästään Kataloniassa 20 työnantajaa, jotka työllistivät paperittomia siirtolaisia. Heitä uhkaavat tuntuvat sakot tai jopa vankeusrangaistus.
Laittomasti Espanjassa oleskeleva on tähän saakka voinut ilmoittautua kaupunkinsa asukkaaksi ilman, että hänen taustojaan tutkitaan. EU on ollut Espanjan käytäntöä vastaan, sillä laittomat maahanmuuttajat pitäisi unionin mielestä joko karkottaa tai laillistaa.
Espanja on perustellut asukkaaksi hyväksymistä sillä, että se pystyy paremmin tilastoimaan ulkomaalaisten määriä. Kotikaupungin merkitseminen on muodollisuus eikä se sellaisenaan anna maahanmuuttajalle oikeutta pysyvää oleskeluun tai työntekoon. Merkintään tarvitaan voimassa oleva passi sekä vuokrasopimus.
Laillistaminen kuohuttaa
Keväällä 2010 Espanjassa on käyty kiivasta keskustelua maahanmuuttajien rekisteröimisestä. Vicin kaupunki Kataloniassa kieltäytyi noudattamasta lakia eikä hyväksynyt paperittomia asukkaikseen. Espanjan hallitus määräsi, että Vic ei voi poiketa määräyksistä ja kieltää maahanmuuttajilta kotikuntaa.
Tämän jälkeen Vicin hallinto päätti, että maahanmuuttajat kyllä merkitään, mutta heidän tietonsa luovutetaan poliisille, jotta laittomat voidaan karkottaa maasta. Myös tällainen ilmianto on todettu lain vastaiseksi.
Paperiton maahanmuuttaja tarvitsee merkinnän kotikunnasta, jotta hän voi kolmen vuoden asumisen jälkeen hakea työlupaa. Kolmen vuoden odotus on toisin sanoen Espanjan laittomien ulkomaalaisten ainoa toivo. Tämänkin jälkeen heiltä vaaditaan vähintään vuoden työsopimus, mikä on etenkin nykyisessä työtilanteessa lähes mahdoton tavoite. On hyvin todennäköistä, että kolmen vuoden odottelun aikana poliisi pysäyttää maahanmuuttajan ja kysyy papereita. Tällöin edessä voi olla karkotus takaisin kotimaahan tai sakot.
Espanjan harmaa talous kukoistaa paperittomien ja turvattomien siirtolaisten tilanteen takia. Riistoa ja epäselviä oloja on torjuttu järjestämällä maanlaajuisia laillistamiskampanjoita.
Viimeksi vuonna 2005 noin 700 000 maahanmuuttajaa ilmoittautui erityisessä laillistamisprosessissa. Heidän tuli esittää merkintä kotikunnasta Espanjassa yli puolen vuoden takaa, rikosrekisteriote ja työsopimus vähintään puolen vuoden pestistä. Sittemmin erityisjärjestelyjä ei ole toteutettu.
"Espanja sekä karkottaa että laillistaa paperittomia. Todennäköisesti Espanjassa ei enää toteuteta samanlaista regularisaatiota eli laillistamista kuin vuonna 2005, vaan paperittomia laillistetaan yksittäin. Laillistamista toteutetaan maan työvoimatarpeen ehdoilla, kuten EU suosittelee. Epäselvässä tilanteessa oleva maahanmuuttaja voi saada paperit, jos hän löytää työtä", arvioi tutkija Blanca Garcés-Mascareñas Barcelonan Pompeu Fabra -yliopistosta
Maailmanlaajuinen taantuma on moukaroinut Espanjaa erityisen kovaa, ja työttömyys on noussut noin 20 prosenttiin. Taloudellinen kriisi puristaa siirtolaiset yhä pahempaan ahdinkoon.
Kenen ongelma?
Työttömille maahanmuuttajille on jopa ostettu lentolippuja takaisin ja maksettu työttömyyskorvaus kotimaassa, jos he luopuvat työ- ja oleskeluluvastaan eivätkä palaa Espanjaan ainakaan kolmeen vuoteen.
Perheen yhdistämisoikeuksien rajoittamista suunnitellaan. Viranomaiset muun muassa pohtivat, miten pitkään espanjalaisten siirtolaisten jälkeläiset voivat käyttää oikeutta palata juurilleen. Uusia kädenojennuksia paperittomille ei liene luvassa.
Espanjan kyseenalainen asema porttina Euroopan paratiisiin ei ole helposti pureskeltavissa. Miten sulkea rajat mutta pitää ihmisoikeuksista kiinni?
Espanja ei ole vastuussa siitä, että Afrikasta soudetaan sen rannoille. Silti kaatuneista paateista pelastetut maahan pyrkijät täytyy saada turvaan ja hoitoon. Lukuisat humanitaariset järjestöt huolehtivat pattitilanteisiin joutuneista ihmisistä, jotka eivät voi palata kotimaahansa mutta eivät myöskään saa etsiä laillista työtä Espanjasta.
Lisäksi maan jakautuminen autonomisiin alueisiin on aiheuttanut ongelmia maahanmuuttopolitiikassa. Kenelle ongelma kuuluu?
Keskusvalta päättää suurista linjoista, mutta maahanmuuttajien integroiminen osaksi espanjalaista yhteiskuntaa on pitkälti paikallisten viranomaisten huolenaihe. Rajat halutaan sulkea yhä tiiviimmin. EU vaatii tiukempia toimia laittomien tilanteen selkiyttämiseksi – joko karkotus tai oleskelun virallistaminen. Miljoonan tapauksen käsittely ei totisesti ole yksinkertainen tehtävä.
Teksti Sinikka Tierna
Kuvat Ivan Parra Pons
|
|
