Siirtolaisuus Kataloniassa: Vahva identiteetti, suuret ongelmat
24.06.2010
Espanja on jaettu 17 itsehallintoalueeseen, joissa alueellinen itsemääräämisoikeus vaihtelee. Osa muistuttaa erillistä valtiota sekä kulttuurisesti että itsenäisen päätäntävallan vuoksi.
Espanja on aina ollut kansallisesti moninainen, vaikka diktaattori Franco yritti kiivaasti yhdistää valtion muun muassa kieltämällä katalaanin, galegon ja baskin kielten käytön. Maa siirtyi demokratiaan vuonna 1978. Siitä lähtien espanjalaiset ovat halunneet pitää kiinni yksilönvapaudesta korostetun sinnikkäästi. He ovat tottuneet siihen, ettei ole olemassa selkeää yhtenäistä kansallistunnetta, vaan joukko erillisiä kansoja, jotka on liitetty samaan valtioon.
Maan tausta siirtomaavaltana mahdollistaa sen, että valloittajien jälkeläiset Latinalaisesta Amerikasta tai Filippiineiltä voivat palata emämaahan. Myös muslimeihin saatiin tottua usean sukupolven ajan ennen Iberian niemimaan takaisinvalloitusta 1000-luvulla.
Nyky-Espanjassa maahanmuuttajien osuus väestöstä on huomattava ja kansallisuuksien joukko sangen värikäs. Katalonian Tarragonassa sijaitsevan Universitat Rovira i Virgilin tutkijan Enric Castellón mielestä maahanmuutto on enemmän poliittinen kiistakapula kuin arkipäivässä näkyvä ongelma.
Espanjan katukuva on hyvin kirjava, mutta Castelló pitää tilannetta varsin rauhallisena. Hän on tutkinut etenkin katalaanien identiteettiä. ”Meidän kansallinen identiteettimme on hyvin vahva ja se jopa auttaa maahanmuuttajia integroitumaan.”
Castelló kertoo, että monet siirtolaiset ovat lähteneet mukaan perinteisiin tanssiryhmiin tai harjoittelemaan ihmistornien tekoa, mikä on erittäin suosittu ja pidetty ohjelmanumero katalonialaisissa juhlissa. Itsehallintoalueet ylläpitävät omaa kulttuuriaan, joten myös Kataloniassa korostetaan katalaania. Identiteettikiista kilpistyy kieleen.
Siirtolaisille suositellaan katalaania
Kaikki katalaanit puhuvat myös espanjaa, mutta mieluiten he käyttävät äidinkieltään ja kampanjoivat sen puolesta. Maahanmuuttajille järjestetään katalaaninkursseja ilmaiseksi. Nettisivuilla neuvotaan, miten vaikkapa ruokalistat tehdään katalaaniksi ja kuinka hedelmäkaupassa asioidaan.
Castellón mukaan katalaanit puhuvat ulkomaalaiselle helposti espanjaa. ”Maahanmuuttajat huomaavat, että kaikki puhuvat tai ymmärtävät espanjaa, joten he kokevat sen opettelun hyödyllisemmäksi.”
Kampanjoilla kansaa muistutetaan siitä, että katalaanilla puhuteltaisiin kaikkia eikä vaihdettaisi heti espanjaan.”Tämä aiheuttaa paljon keskustelua, koska monen mielestä on epäkohteliasta puhua katalaania, jos toinen ei sitä ymmärrä.”
Espanja ja katalaani ovat kuitenkin hyvin lähellä toisiaan, joten esimerkiksi espanjankielisestä Amerikasta muuttaneet oppivat parissa kuukaudessa ainakin ymmärtämään katalaania. Ongelmia syntyy, jos maahanmuuttaja ei halua oppia ymmärtämään tai suorastaan torjuu katalaanin.
Palvelualalla, joka työllistää runsaasti maahanmuuttajia, katalaanin osaamattomuus voi olla haitta. Jotkut asiakkaat suuttuvat. ”On olemassa tiettyjä piirejä, sekä nuoria että vanhoja, jotka suhtautuvat katalaanin käyttöön fanaattisesti eivätkä suostu puhumaan espanjaa kuin poikkeustapauksessa”, Castelló sanoo.
”Pahinta on, jos esimerkiksi ravintolassa puhuu tarjoilijalle katalaania ja tämä vastaa, ettei ymmärrä. Se ei sen sijaan haittaa, jos tarjoilija vastaa espanjaksi, kunhan itse ei joudu vaihtamaan kieltä.”
Uskonto ei kuulu lukujärjestykseen
Peruskoulussa käytetään lähes ainoastaan katalaania, ja yliopistossakin se on pääkieli. Espanjaa puhuvia professoreja ei silti syrjitä. Espanjan kouluissa ei tarvitse taistella uskonnonopetuksesta, sillä oppiaine ei kuulu lukujärjestykseen.
Tutkija Enric Castelló sanoo, että viime aikoina Espanjassakin on alettu puhua siitä, voisiko uskonnolliset symbolit kouluissa kieltää. Toistaiseksi tällainen debatti on jäänyt muiden huolenaiheiden, kuten turvattomuuden ja rikollisuuden kasvun, jalkoihin.
Työttömyys on kärjistänyt maahanmuuttajien ongelmia, joten esimerkiksi kodittomia on enemmän ja paikalliset hermostuvat, jos joku yhtäkkiä leiriytyy kotikadulle.”Totta kai suuri maahanmuuttajien määrä yhtäkkiä herättää meissä itsesuojeluvaiston, mutta kyse ei ole kielen tai kulttuurin ongelmasta vaan sitä pitäisi katsoa tulevaisuuden suunnittelusta käsin. Emme pärjää yksinkään.”
Ensin me, sitten muut
Myös toinen monista muista Euroopan maista tuttu ilmiö nostaa päätään Espanjassa ja Kataloniassa, nimittäin maahanmuuttajavastaiset puolueet.
Perinteinen oikeistolainen puolue Partido Popular ei ole ajanut selkeää siirtolaisia kritisoivaa linjaa, mutta silloin tällöin poliitikot lipsauttavat rasistisia kommentteja. Esimerkiksi huhtikuussa 2010 Katalonian Badalonassa PP jakoi pamfletteja, joissa turvallisuuden puuttuminen rinnastettiin romanien läsnäoloon. Puolue pyysi anteeksi ja vakuutti arvostavansa romanien yhteisöä Badalonassa.
Castellón mielestä tilanne on poliittisesti vielä hyvä, sillä Kataloniassa on ainoastaan yksi rasismilla ratsastava puolue, Plataforma per Catalunya. Sillä ei ole Katalonian parlamentissa vielä yhtään edustajaa, mutta paikallistasolla se on haalinut jonkin verran edustusta.
”Perinteiset puolueet ovat huolissaan, koska tällaiset uudet tulokkaat saattavat tulevaisuudessa saada tilaa parlamentissa.”
Plataforma per Catalunya on perustettu vuonna 2001. Puolueen nettisivuilla puhutaan Katalonian uudesta voimasta ja paremmasta maahanmuuton kontrollista: ”On tullut aika sanoa pelottomasti ääneen se, mitä kaikki me ajattelemme: ensin tulevat katalaanit ja sitten vasta maahanmuuttajat.”
Francon diktatuurin aikana kansa kyllästyi jatkuviin rajoituksiin ja siihen, että kaikki oli poliittista. Nyt suhtautuminen on välinpitämätöntä ja tavallisten ihmisten usko vaikuttamismahdollisuuksiin vähäistä. Ongelmat on perinteisesti heitetty poliitikkojen niskoille. Äänestysintokin on huolestuttavan alhainen.
Plataforma per Catalunya houkuttelee ihmisiä puolelleen juuri sillä, että perinteiset puolueet eivät tee mitään. Nettisivujensa julistuksessa väitetään, että kaikki muut puolueet ovat sallineet maahanmuuttajien vyöryn.
”Tämä ongelmiin keskittyvä strategia huolestuttaa, sillä se varmasti vetoaa tiettyihin ihmisiin. Mutta 2000-luvulla ei mielestäni enää voida puhua karkottamisesta vaan löytää muita keinoja”, Castelló kommentoi.
Castelló yrittää olla positiivinen, mutta turhautumisen aistii. Vaikka katalaanien identiteetti on vahva, sen joustolla on rajansa. Taantuma ei näytä elpymisen merkkejä, ongelmat kärjistyvät ja poliitikkojen uskottavuus on vaakalaudalla. Vihjailu siitä, miten maahanmuuttajat tekevät kortteleista turvattomia ja lisäävät rikollisuutta, synnyttää Espanjan kaduille tikittävän pommin.
Teksti Sinikka Tierna
Kuva Ivan Parra Pons
|
|
