|
|
|
|
Kolumnit - Arno Tanner: Tuoko ilmastonmuutos lisää pakolaisia Eurooppaan?
|
|
Arno Tanner: Tuoko ilmastonmuutos lisää pakolaisia Eurooppaan?
09.11.2009
Ihmiset ovat muuttaneet ilmastoon liittyvistä syistä jo ennen radikaalia ilmastonmuutosta. Kehitysmaissa monet viljelysmaat ovat muuttuneet viljelykelvottomiksi tai liian tuottamattomiksi kuivuuden ja tehottomuuden vuoksi. Tämä on pakottanut monet ihmiset muuttamaan kaupunkeihin. Kehitysmaiden kaupungit eivät useinkaan pysty ravitsemaan kasvanutta väkimäärää ja vaikka ruokaa olisikin saatavilla, se on liian kallista maalta muuttaneille. Näin maastamuutto saatetaan nähdä ainoana selviytymiskeinona. Tällä logiikalla esimerkiksi kuivuus aiheuttaa nykyään pientä kansainvälistä muuttoliikettä.
Mutta tuleeko ilmaston lämpeneminen aiheuttamaan lähitulevaisuudessa suuria kansainvaelluksia kehitysmaista Länsi-Eurooppaan ja Pohjois-Amerikkaan?
Väitän, että ei.
Jos ajatellaan nykypäivän konflikteja ja niistä seuraavia pakolaisvirtoja ja -leirejä, suurin osa pakolaisista jää koti- tai naapurimaahan. Pakolaisleireillä tai tilapäisissä suojissa konfliktialueen lähellä oleskelevista ihmisistä vain pieni osa hakee turvapaikkaa tai pääsee kiintiöpakolaisena länsimaihin. Mikä saisi ympäristöpakolaiset lähtemään kauemmas kuin ne, jotka pakenevat konflikteja ja ihmisoikeusloukkauksia?
Kansainvaelluksia vastaan puhuu sekin, että ilmastomuutoksesta kärsivät eniten rannikon kalastajat ja maanviljelijät. Kun muu väki voi hiljalleen varautua muutokseen muuttamalla sisämaahan päin, kalastajat ja maanviljelijät ovat riippuvaisempia ympäristöstään. Köyhempi väestö siirtyy sisämaahan hitaammin, sillä heillä ei ole tietoa elinmahdollisuuksista kauempana ja he pyrkivät myös sen vuoksi pysyttelemään lähialueilla.
Tuoreimman tutkimuksen mukaan muuttoliike on useimmiten vapaaehtoista, hyvin pakottavissakin tilanteissa. Ihmiset pyrkivät yleensä jäämään lähialueille ja palaamaan heti, kun olosuhteet antavat myöten.
Perinteisten muuttoliikereittien muuttuminen vähentää niin ikään suurten pakolaisvaellusten todennäköisyyttä kehitysmaista EU:hun ja Amerikkaan. Vaikka meren pinnan nousu ja viljelysmaan kuivuminen aiheuttaisikin muuttopaineita kauemmas kuin lähialueille, paine saattaa kohdistua uusille alueille. Esimerkiksi uudet alueet Kiinassa ja Venäjällä saattavat tulla viljelykelpoisiksi ja houkutella väkeä.
Nähdäkseni vahvin syy, joka estää dramaattiset pakolaisvirrat Eurooppaan on ilmiön luonne. Merenpinta ei nouse tsunamin kaltaisesti hetkessä, vaan esimerkiksi kymmeniä senttejä vuodessa. Kuivuus on akuutimpaa, mutta sekin on osittain ennakoitavissa. Kaiken kaikkiaan kyse on ”kilpikonnan hypystä”, johon väestöllä on aikaa varautua hyvissä ajoin. Moni tsunamia tai hirmumyrsky Katrinaa paennut on palannut lähialueelta takaisin kotiseudulleen mahdollisimman pian.
Ilmastoperusteinen pakolaisuus kehitysmaista Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin saattaa jäädä odotettua vähäisemmäksi suurempien haasteiden kohdistuessa lähiseuduille. Tarkoituksena ei tietenkään ole aliarvioida niiden ilmastomuutosta pakenevien ihmisten hätää, jotka Euroopan porteille pääsevät. Geneven pakolaissopimus tai EU:n pakolaisdirektiivit eivät ilmastopakolaisuutta tunnista. Toistaiseksi ilmastopakolainen jää yksittäisten Euroopan maiden rajallisen hyväntahtoisuuden varaan. Mikäli hyväntahtoisuutta ei ole, ympäristöpakolaisen osa ei Euroopan porteilla ole yhtään sen helpompi kuin Välimerta lautapurtilolla ylittävän siirtotyöläisenkään.
Euroopassa on otettava hyvissä ajoin selkeä kanta ympäristöpakolaisuuteen, kun pakolaisuutta koskevia normeja tulevaisuudessa määritellään. Onko ympäristöpakolaisuus vainoon rinnastettavaa vai ei? Ympäristöpakolaisuus on vakava kehityspoliittinen kysymys, sillä suurimmat kriisit paikallistuvat todennäköisesti kehitysmaihin. Maahanmuutto- ja kehityspolitiikan on lähennyttävä toisiaan, myös tulevan ympäristöpakolaisuudenkin takia.
Arno Tanner, YTT, on dosentti Helsingin yliopistossa (väestötiede) ja Tampereen yliopistossa (valtio-oppi). Hän tutkii Maahanmuuttovirastossa pakolaisuuden ja muun lähtömuuton syitä kehitysmaissa. Häneltä on äskettäin ilmestynyt Harvard International Reviewissä artikkeli ”Global recession and African migration” (2009), ja tulossa pian kirja maahanmuuttoviranomaisten mediasuhteista Suomessa.
|
|
|
Muuttoliikkeessä-hanke on saanut ulkoasiainministeriön viestintätukea.
|
| |
|
