Islam Tumsoev: Koti salaisessa osoitteessa

Islam Tumsoev tuli Suomeen vuonna 2009. Mitä Islamille kuuluu nyt, kolmen vuoden jälkeen?

Tulin Suomeen vuonna 2009. Kesti vuoden saada turvapaikkapäätös Maahanmuuttovirastosta.

Kotini on nyt Helsingissä, salaisessa osoitteessa. Vain ystäväni ja sukulaiseni
tietävät, missä asun.  Aloitin elokuussa täysipäiväisen opiskelun. On hyvä saada muuta ajateltavaa. Haluan oppia suomen kieltä hyvin ja jatkaa työtäni toimittajana.

Molemmat veljeni ovat tulleet Suomeen. Poliittisen toimintani takia nuorimman veljeni elämä Tšetšeniassa kävi mahdottomaksi ja pelkäsin hänen puolestaan. Olen helpottunut, että olemme vihdoin yhdessä. Emme olleet nähneet toisiamme kahdeksaan vuoteen. Meidän täytyy kuroa kiinni nuo vuodet ja tutustua toisiimme uudelleen.

Perheenjäsenistäni asuu Tšetšeniassa enää vain kaukaisia sukulaisia isoäitini kuoltua vuosi sitten. Isäni pitää yhteyttä sukulaisiin ja välittää heille terveiseni. Minä en soita heille, jotta he eivät joutuisi hankaluuksiin.

Koskaan ei voi olla varma

Sain turvapaikan Suomesta, mutta oloni on edelleen turvaton. Suomi on lähellä Venäjää ja täällä on paljon venäläisiä. Venäjän pitkät käsivarret näyttävät ulottuvan tänne asti.

Saksassa oloni on rauhallisempi. Vierailen siellä vanhempieni luona muutaman kerran vuodessa. Isäni kutsuu meitä käymään ja odottaa sitä hetkeä, kun voimme kaikki taas olla yhdessä.

En halua kertoa tarkasti tekemisistäni, koska Suomessa on ihmisiä, jotka toimivat kuin olisivat Venäjän hallinnon palkkalistoilla. Minusta on julkaistu tietoja internetissä vastoin tahtoani. Valitimme asiasta vähemmistövaltuutetulle ja asia meni poliisille, mutta se ei johtanut mihinkään. Meidän ei anneta täälläkään olla rauhassa.

Tšetšeenien murhat alkoivat kun asuin Turkissa, myös Itävallassa tšetšeenejä on murhattu. Koskaan ei voi olla varma, mitä vielä tapahtuu.

Sananvapaus: juopa lähteneiden ja jääneiden välillä

Pidämme samoilta alueilta ja kotikylästä kotoisin olevien tšetšeenien kanssa
tiiviisti yhteyttä ja seuraamme kotimaan poliittista tilannetta. Sanotaan, että huhut ja politiikka ovat tšetšeenien kansallisurheilulaji. Tšetšeniaan jääneiden kanssa emme voi puhua näistä asioista. Ihmiset välttävät viimeiseen asti vaikeita aiheita.

Tuttavani kävi Tšetšeniassa joku aika sitten. Sukulaiset olivat luetelleet hänelle heti kättelyssä aiheita, joista ei voi puhua sekä listanneet ihmisiä, joita on parempi välttää. Politiikka on vaarallinen aihe, johon ihmiset eivät halua kajota. Tšetšeniassa hallintoa herjaavat vitsit eivät naurata, se olisi liian vaarallista.

Elämä Tšetšeniassa ja Tšetšenian ulkopuolella on kuin kaksi eri maailmaa. Minä voin sanoa mitä vaan, mutta Tšetšeniaan jääneet ovat sanoistaan erittäin tarkkoja. Pelkät puheet voivat olla hengenvaarallisia. Kritiikki on tukahdutettu, eivätkä ihmiset voi ilmaista todellisia tunteitaan ja ajatuksiaan.

Huoli Tšetšenian tilanteesta kalvaa

Tilanne Kaukasian alueella on erittäin kireä ja epävakaa: on Tšetšenia, Georgia ja Dagestan. Kaikki kynnelle kykenevät lähtevät Tšetšeniasta. Lähteneet auttavat taloudellisesti kotimaahan jääneitä sukulaisiaan: ostavat tietokoneen tai auttavat talon rakentamisessa. Varsinkin ne onnekkaat, jotka ovat työllistyneet, kantavat vastuuta.

On hyvä saada muuta ajateltavaa, vaikka toisaalta tunnen pettäväni itseni ja kotimaani, jos elämä vain jatkuu

Minulle alueen poliittinen tilanne on ongelmista suurin. En näe enää valoa tunnelin päässä. Täältä käsin koetamme vaikuttaa internetin välityksellä, mutta Tšetšeniasta käsin sivustoille pääsyä on vaikeutettu. Uskon, että lopulta totuus paljastuu. Jonkun täytyy jatkaa Tšetšeniasta ja tšetšeenien tilanteesta puhumista.

Pitkään jatkunut sota on muuttanut alueen toimintakulttuuria. On surullista nähdä, miten yhteiskunnan sosiaaliset rakenteen murentuvat. Aiemmin suvut ja yhteisöt puolustivat omia vaikeuksissa olevia jäseniään, mutta nykyään jokainen vastaa enää vain itsestään. Ihmiset pelkäävät puolustaa oikeuksiaan, sillä oikeutta jaetaan ainoastaan valtaeliitin jäsenille. Ihmiset haluavat vain selvitä päivästä päivään.

Elämä jatkuu, mutta en saa unohtaa

Aloitin elokuussa opinnot. On hyvä saada muuta ajateltavaa, vaikka toisaalta tunnen pettäväni itseni ja kotimaani, jos elämä vain jatkuu. En saa unohtaa kokemiamme vääryyksiä. Ajatukseni ovat menneessä, toisaalta haluan siirtyä elämässäni jo eteenpäin. Olen vielä matkalla Tšetšeniasta Suomeen. Pakolaisena oleminen on hidas prosessi.

Kaiken tämän keskellä vanhempani ovat vanhenneet ja minusta on tullut aikuinen. Pikkuveljeni on kasvanut mieheksi. Toivon, että hän saa oleskeluluvan ja voimme vihdoin alkaa rakentaa elämäämme uudelle pohjalle. Haluan, että asetumme aloillemme. Haluan, että veljeni opiskelee ja pääsee elämässään eteenpäin. Haluan, että saamme elämämme omiin käsiimme.

Sota tuhosi kotimme murusiksi. Samoin kävi myös meidän elämällemme. Ongelmat ovat seuranneet meitä jo 10 vuotta. Haluan jättää sodan jo taakse ja jatkaa eteenpäin. Unelmani on, että olemme kaikki vihdoin yhdessä ja turvassa.

(Haastateltavan nimi on muutettu)

Teksti: Veera Vilkama
Kuva: Islam Tumsoev

Lue Islam Tumsoevin pakomatkasta Suomeen täältä.