Luis Argueta: Siirtolaiset kaikkialla elävät samaa tarinaa

Guatemalalaisen elokuvaohjaajan Luis Arguetan mukaan siirtolaisten tarinat koostuvat samoista aineksista vuosikymmenniin ja maanosiin katsomatta. Dokumenttielokuvassa abUSed – The Postville Raid hän käsittelee Yhdysvaltain laajinta ja väkivaltaisinta siirtolaisratsiaa.

“Minua kiehtoi ja raivostutti se, mitä luin. Joten päätin lähteä Iowaan”, kertoo guatemalalainen elokuvaohjaaja Luis Argueta. Hän on ohjannut dokumenttielokuvan “abUSed – The Postville Raid”, joka kertoo Yhdysvaltain suurimman siirtolaisratsian taustoista ja seurauksista. Ratsiassa Iowan Postvillessa pidätettiin 389 paperitonta työntekijää liki 900 viranomaisen voimin. Valtaosa pidätetyistä oli Guatemalasta.

Iowasta Guatemalaan – erään siirtolaisratsian pitkät jäljet

Paperittomat olivat olleet Postvillen huonoimmin pidetty salaisuus. Parintuhannen asukkaan iowalaiskaupungissa heitä oli töissä satoja paikallisella kosher-lihanjalostamolla. Koko kaupunki kohahti, kun liittovaltion helikopterit ja bussit vyöryivät jalostamolle toukokuussa 2008.

Vielä enemmän keskustelua herättivät siirtolaisten kohtalot ratsian jälkeen. Kun Argueta saapui Iowaan, siirtolaisten tarinat ja joidenkin Postvillen asukkaiden solidaarisuus koskettivat niin, että ratsiasta syntyi dokumenttielokuva.

Vaikutukset tuntuivat kaukana

Siirtolaisratsiaa seuranneissa karkotuksissa Postvillen kylä menetti ison prosenttiosuuden asukkaistaan, taloudelle tärkeä lihajalostamo kaatui ja kaupunki hiipui. Ratsian vaikutukset ulottuivat myös tuhansien kilometrien päähän.

“Valtaosa Postvillen siirtolaisista tuli samoilta maaseuduilta eteläisestä Guatemalasta”, sanoo Argueta. “Iso osa näiden paikkakuntien väestöstä oli töissä ulkomailla ja lähetti rahaa kotiin.”

Tämän rahavirran avulla esimerkiksi rakentaminen ja muu paikallistalous pyöri. Pienen iowalaiskaupungin tapahtumat heijastuivat myös eteläisen Guatemalan maalaiskylien talouteen, joka seisahtui. Ja kun karkotetut palasivat kotipaikkakunnilleen, töitä oli vieläkin vähemmän työntekijää kohden.

Teillä on perhe, myös meillä on perhe

Dokumenttielokuvassa yksi syytetyistä, guatemalalaismies Mardoqueo, kertoo puhuneensa oikeudessa, vaikka tiesi joutuvansa karkotetuksi. “Niin kuin teillä on perhe, meillä on perhe, joka odottaa meitä Guatemalassa”, hän puolusti itseään ja muita syytettynä olevia. Mardoqueo muistutti, että he kaikki tulivat Iowaan töihin, koska juuri perhe odottaa ja tarvitsee heiltä jotain: tukea.

Puheenvuoron jälkeen ryhmän jäsenet tuomittiin viideksi vuodeksi vankeuteen ja karkotettiin, kuten valtaosa pidätetyistä.

Lapset jäivät Yhdysvaltoihin

Ratsiassa pidätetyt tuomittiin pikavauhtia ryhmissä niin, että yhtä asianajajaa kohden oli toistakymmentä asiakasta. Elokuvan mukaan valtaosa allekirjoitti tunnustuksen ymmärtämättä tilanteesta mitään, koska heitä peloteltiin pidemmällä tuomiolla.

“He kävivät läpi kaikki manööverit tehdäkseen oikeudenkäynnistä laillisen, mutta se oli todellisuudessa lain pilkkaa”, sanoo Argueta.

Useat äidit valehtelivat ratsiassa, että heillä ei ole lapsia, koska pelkäsivät näiden puolesta. Heidät karkotettiin maasta, ja lapset jäivät Postvilleen.

“Yhdysvalloissa on arvioilta 4 miljoonaa lasta, joiden ainakin toinen vanhempi on paperiton siirtolainen. He elävät jatkuvan erottamisuhan alaisina”, sanoo Argueta. “Se on minusta eräs tämän siirtolaissysteemin vakavimmista ongelmista: se tekee lapsista uhrejaan ja hajottaa perheitä.”

Postvillessa ne äidit, jotka lapsistaan kertoivat, määrättiin jäämään karkotuksen sijaan huolehtimaan näistä. He joutuivat pitämään nilkassaan GPS-paikanninta ympäri vuorokauden, eivätkä he saaneet luvatta poistua määrätyltä alueelta. Kaksi tuntia päivässä naisten piti istua laite kiinni sähköpistokkeessa.

Töitä he eivät saaneet tehdä, joten valtaosa selvisi Arguetan mukaan jopa vuoden kestäneestä seurannasta Postvillen asukkaiden tuella.

Argueta on auttanut vapaaehtoista lakimiestä hakemaan muun muassa tehtaalla työskennelleitä alaikäisiä lapsia ja väkivaltaa kokeneita naisia saamaan poikkeukselliset “U viisumit”. Ne on tarkoitettu rikoksen tai rikollisen toiminnan uhreille.

“Seuraavassa elokuvassani tahdon kertoa näiden viisumien hyödystä, ei vain maahanmuuttajille, mutta koko yhteisölle. Ne sallivat viranomaisten tutkia rikoksia ja auttavat uhreja puhumaan”, sanoo Argueta.

Vähän on paljon enemmän kuin ei mitään

Postvillessä Arguetaan teki vaikutuksen eräs GPS-seurannassa olevista naisista, ja hänen kertomuksensa kaupungin paperittomien kohtaloista. Argueta kysyi naiselta, miksi tämä kesti kaiken: vaarallisen ja kalliin matkan Iowaan, kaltoinkohtelun tehtaalla. Oliko se todellakin minimaalisen palkan arvoista?

“Nainen vastasi, että vähän on paljon enemmän kuin ei mitään”, Argueta kertoo. “Vastaus oli aivan sama kuin se, jonka sain 25 vuotta sitten Guatemalan rannikolla työskentelevältä puuvillankerääjältä. Hän kertoi ansaitsevansa noin 75 senttiä päivässä. Ja minä kysyin, miksi teet tätä? De algo a nada hay mucha diferencia – vähän on paljon enemmän kuin ei mitään, puuvillankerääjä sanoi.”

25 vuotta aiemmin ihmiset olivat menneet Guatemalan ylämailta rannikolle. Nyt he lähitivätkin Iowaan, mutta työolosuhteet olivat samat.

“Minä olen itsekin maahanmuuttaja, mutta en tiennyt, kuinka samanlaisia ovat niiden maahanmuuttajien tarinat, jotka lähtevät yhdestä paikasta toiseen työn perässä”, sanoo Argueta. “Tai kuinka hämmästyttävän samanlaisia ovat ne taloudelliset voimat, jotka saavat ihmiset lähtemään Guatemalasta Iowaan kuin ne, joiden takia lähdetään vaikkapa Thaimaasta Suomeen.”

“Toivoisin elokuvan katsojan kiinnittävän huomiota niihin yhteyksiin, joita tällä pienen iowalaisen kylän tarinalla on siirtolaisuuden tarinoihin Suomessa tai muualla maailmassa”, hän evästää.

Haastattelu: Veera Vehkasalo
Kuva: Cinemaissí ry

Guatemalalainen elokuvaohjaaja vieraili Suomessa Latinalaisen Amerikan elokuvafestivaalin Cinemaissín ja SASK:in vieraana lokakuussa 2012.