Madagaskarilla suojellaan sademetsiä tukemalla ihmisiä

Madagaskarilla istutetaan sademetsän reunamille höytykasveja ja hoidetaan mehiläisiä,
jotta saaren alle viidesosaan alkuperäisestä kutistunut sademetsä säästyisi
elinkeinotoiminnan aiheuttamilta tuhoilta.

Madagaskarin alkuperäisistä sademetsistä on jäljellä enää alle viidennes. Pieniksi paloiksi pirstaloitunut sademetsä on haavoittuvainen niin ihmisten toimille kuin ilmastonmuutoksesta johtuville ääri-ilmiöille, joita Madagaskarilla riittää.
Valtaosa madagaskarilaisista asuu maaseudulla ja elättää itsensä perinteisellä maataloudella. Paine käyttää sademetsää on suuri, sillä polttopuu ja puuhiili ovat monille ainoa energian- ja lämmönlähde. Myös kaskiviljely on suosittua, sillä ilman kaskeamista hedelmällistä viljelymaata on saarivaltiosta vaikea löytää.

Dodo ry:n Tany Maitso –kehitysyhteistyöhanke parantaa paikallisten pienviljelijöiden toimeentulomahdollisuuksia ja tukee samalla saaren ainutlaatuisen sademetsän suojelua. Hanke ei paheksu tai moralisoi, vaan lähestyy monisyistä ongelmaa positiivisuuden ja uusien mahdollisuuksien kautta. Sademetsiä ei voida suojella, jollei myös niiden lähistöllä asuvia ihmisiä huomioida. Jos paikallisilta kielletään metsien käyttö, heille täytyy tarjota jotain vastineeksi. Tany Maitso auttaa ihmisiä kehittämällä vaihtoehtoisia ja kestävämpiä ravinnon- ja tulonlähteitä.

Sademetsää ei voi suojella, jollei myös niiden lähistöllä asuvia ihmisiä huomioida

Vuonna 2007 alkaneessa hankkeessa kyläläiset istuttavat muun muassa hyötypuita – eukalyptusta, jatrophaa ja moringaa – sademetsän reuna-alueille. Niistä he saavat polttopuuta ja rakennusmateriaalia sekä lisätuloja ja vitamiineja. Moringan lehdet ovat superfoodia parhaimmillaan, sillä ne sisältävät runsaasti A-ja C-vitamiinia sekä kalsiumia. Jatropha tuottaa puolestaan öljyä, josta voidaan valmistaa kynttilöitä ja saippuaa niin omaan käyttöön kuin myytäväksi. Puiden istuttamisen lisäksi hankkeeseen on sisältynyt esimerkiksi vihannesten viljelyä, mehiläishoitoa, jyrsijätorjuntaa, lukutaitokoulutusta ja kyläyhdistystoimintaa.

”Kaikissa hankekylissä ei tehdä jatkuvasti aivan samoja asioita, vaan
lähtökohtana on, että kyläläiset voivat itse vaikuttaa siihen, mihin juuri heidän kylässään panostetaan. Emme mene paikan päälle ja kerro, miten paikallisten pitää toimia, vaan kyse on nimenomaan yhteistyöstä ja siitä, että kyläläiset saavat itse vaikuttaa hankkeen kulkuun”, valottaa Madagaskarilla vieraillut hankeaktiivi Petra Piitulainen.

Ohjat kyläläisten omiin käsiin

Tammikuussa 2013 Tany Maitso -hankkeessa alkoi uusi ja samalla viimeinen vaihe. Hankekoordinaattorina toimiva Kaisa Honkala kertoo, että tulevan kolmen vuoden aikana pääpaino on nimenomaan kyläyhdistysten omissa
hankeideoissa ja niiden toteuttamisessa. Puolet rahoituksesta tulee Tany Maitsolta, puolet kyläyhdistysten omasta pussista.

”Tarkoituksena on aktivoida kyläyhdistyksiä ja antaa niiden jäsenille aitoa kokemusta projektien suunnittelusta ja pyörittämisestä. Toiveena tietysti on, että projektit toisivat lisätuloja kyliin, joten ideoinnissa on painotettu realistisuutta ja pitkäjänteisyyttä.” Kyläyhdistysten omia projekteja ovat esimerkiksi sian-, kalan- ja kanankasvatus.

Ulkoasiainministeriöltä hanketukea saava Tany Maitso pyörii vuoden 2015 loppuun saakka. Sen jälkeen kyläyhdistysten on tarkoitus jatkaa toimintaa
itsenäisesti. Honkala ja Piitulainen uskovat vahvasti kyläyhdistyksiin. He toivovat, että yhdistykset saisivat runsaasti onnistumisen kokemuksia, jotta niiden motivaatio pysyisi korkealla.

Haasteita kehityksen tiellä

Pahimpia haasteita toiminnan jatkuvuudelle ja ylipäätään saarella elämiselle asettavat perin arvaamattomat ilmasto-olosuhteet. Esimerkiksi maan kaakkoisrannikolla sijaitsevassa Farafanganassa rankat sateet ja trooppiset syklonit
aiheuttavat vakavia tuhoja lähes vuosittain. Maaperän kuluminen ja hedelmättömyys sekä veden puute tuovat viljelijöille yhä enemmän harmaita hiuksia.

Köyhyys on läsnä Madagaskarilla niin maaseudulla kuin kaupungissakin: saaren asukkaista yli 77 % elää kansallisen köyhyysrajan alapuolella ja 57 % äärimmäisessä köyhyydessä. ”Kyläyhdistyksissä toimivat ihmiset ovat kuitenkin ihailtavan aktiivisia ja eteenpäin pyrkiviä”, Honkala huomauttaa.

Myös hallitsematon väestönkasvu on Madagaskarilla iso ongelma. Väkiluku on kasvanut jo pitkään noin kolmen prosentin vuosivauhtia. Jos väestö kasvaa niin rajua vauhtia kuin on ennustettu, nykyiset resurssit eivät enää millään riitä tulevaisuudessa. Madagaskarin arvioitu väkiluku oli vuonna 2012 jo yli 22 miljoonaa ihmistä.

Oman lisänsä saarivaltion haasteisiin tuo myös pitkään jatkunut poliittinen
kriisi. Valtion kehitys tyssäsi vuoden 2009 vallankaappaukseen. Muun muassa EU veti tukensa pois epädemokraattiseksi mieltämältään valtiolta ja maan talous romahti. Madagaskarilla ei ole tällä hetkellä hallintoa, joka kykenisi auttamaan paikallista köyhää väestöä.

Piitulainen ja Honkala toivovat kuitenkin parasta ja haaveilevat paluusta Madagaskarille hankkeen päättymisen jälkeenkin.

Ilmastonmuutokseen on herätty

Honkalan ja Piitulaisen mukaan paikalliset ovat hiljalleen alkaneet ymmärtää, millaisia vaikutuksia sademetsän tuhoamisella on. Koska valtaosa Madagaskarin väestöstä asuu maaseudulla, yhteiskunta on erityisen riippuvainen maasta ja viljelysatojen onnistumisesta. Alueella, mistä kaikki metsät on hakattu ja kaikki ravinteet ovat liuenneet pois, ihmiset alkavat pakostikin huomata tilanteen vakavuuden, kun maassa ei kasva enää mikään.

Ilmastonmuutos puhuttaa Madagaskarilla yhä enemmän. Honkala arvioi, että huoli ilmastonmuutoksesta on noussut viime aikoina vahvemmin esiin, sillä luonnon ääri-ilmiöt ovat runnelleet saarivaltiota rujommin ja rujommin. Tutkimuslaitos Maplecroftin riskiselvitysten mukaan Madagaskar on yksi niistä valtioista, joihin ilmastonmuutos iskee kaikkein rajuimmin. Eroosion, ympäristön heikkenemisen ja hirmumyrskyjen lisäksi aluetta ovat vaivanneet myös valtavat jopa 5000 hehtaarin kokoiset heinäsirkkaparvet, jotka levittäytyvät pelloille ja syövät esimerkiksi riisi- ja maissisadot. Helmikuussa 2013 iskeneen syklonin sateet tarjosivat heinäsirkoille ihanteelliset lisääntymisolosuhteet.

Honkala kertoo, että ilmastonmuutoksen seuraukset näkyvät Madagaskarilla varsin konkreettisesti maanviljelykalentereiden heilahteluna. Viljelijät eivät voi enää luottaa siihen, että tiettyyn aikaan voisi viljellä aina tiettyjä kasveja. Tällainen tilanne herättelee väkisinkin maassa, jossa ruokaturva on jo heikolla tolalla.

Hanketyö palkitsee

Vapaaehtoistyö kehitysyhteistyöhankkeessa tuntuu Honkalan ja Piitulaisen mukaan konkreettisemmalta kohdemaassa vierailun jälkeen. Vierailu Madagaskarilla vahvisti vapaaehtoisten uskoa siihen, että hankkeen eteen tehty työ on arvokasta ja hanke toimii oikeasti. Molemmat sanovat olevansa aidosti yllättyneitä siitä, kuinka paljon kohtalaisen pienessäkin hankkeessa on mahdollista saada aikaan.

”Lähdin alun perin mukaan Tany Maitsoon siksi, että halusin tehdä jotain konkreettista. Toki ensin mietin, onko tästä oikeasti mitään hyötyä tai apua kenellekään. Mutta jo ensimmäinen vierailu yhdessä hankekylässämme sai minut vakuuttuneeksi, että tällä on aika paljonkin merkitystä. Paikallisen opettajattaren koskettava kiitospuhe on syöpynyt mieleeni ikuisiksi ajoiksi”, Piitulainen paljastaa.

Piitulainen on innoissaan siitä, että voi Tany Maitson kautta tavoittaa useita satoja ihmisiä: ”Minulle olisi riittänyt jo mahdollisuus auttaa edes yhtä tai kahta ihmistä.”

Teksti: Maija-Kaisa Myllymäki
Kuva: Petra Piitulainen