Malmössä turvapaikanhakijalapset pääsevät heti opintielle

Ruotsiin tulee paljon alaikäisiä turvapaikanhakijoita ilman huoltajaa. Malmössä heille on äskettäin perustettu oma koulu, johon voi mennä vaikka seuraavana päivänä maahan saapumisesta. Opettajat kehuvat oppilaiden motivaatiota, vaikka keskittyminen on joskus vaikeaa traumaattisten kokemusten vuoksi. Selkeä opetussuunnitelma ja säännöt auttavat turvapaikanhakijalapsia parhaiten eteenpäin, sääli ei.

Ruotsista on parina viime vuonna hakenut turvapaikkaa 2000 – 3000 alaikäistä vuodessa. Malmön kaupunki on yksi suurimmista turvapaikanhakijalasten vastaanottajista. Millä keinoin kaupunki selviää kasvavasta paineesta ja miten nuoret löytävät paikkansa ruotsalaisessa yhteiskunnassa?

Keväällä 2010 avattu Västra Kanalskolan on Ruotsin ensimmäinen koulu, joka on suunnattu yksinomaan ilman huoltajaa Malmöhön saapuneille pakolaislapsille. Malmö on yksi Ruotsin yhdeksästä kunnasta, jotka vastaanottavat alaikäisiä turvapaikanhakijoita.

Saapumiskunta järjestää lapsille asunnon ja huolenpidon siihen asti, että heille löydetään sijoituspaikka muusta kunnasta, jonka kanssa Maahanmuuttovirasto on tehnyt sopimuksen. Maahanmuuttovirastolla on kuitenkin vaikeuksia uusien sopimusten solmimisessa. Yhä useamman pakolaislapsen oleskelu Malmössä pitkittyy.

Malmössä paine kaupungin koulujen valmistavilla luokilla kävi alkuvuodesta niin suureksi, ettei kaikille lapsille löytynyt koulupaikkaa. Västra Kanalskolanissa lapset pääsevät heti opiskelemaan. Kouluun voi tulla vaikka heti saapumisen jälkeen. Oppilaat odottavat päätöstä turvapaikasta, lisäksi joukossa on pysyvän oleskeluluvan saaneita lapsia, jotka odottavat paikkaa Malmön koulujen valmistavilta luokilta tai sijoitusta toiseen kuntaan. Koulun tärkein aine on ruotsinkieli, jonka lisäksi opetetaan matematiikkaa ja yhteiskuntaoppia. Rekisteröityjen oppilaiden määrä vaihtelee viikoittain. Tällä hetkellä kaikki koulun oppilaat ovat kotoisin Afganistanista tai Somaliasta.

Koulunpenkillä käännytysuhasta huolimatta

On kulunut kolme kuukautta Västra Kanalskolanin avaamisesta ja apulaisrehtori Anders Welin Persson on tyytyväinen. Koulun yhteishenki on yllättänyt hänet positiivisesti. Välit nuorten ja henkilökunnan kesken ovat hyvät, ja vasta saapuneista oppilaista pidetään huolta. Oppilaiden kyky sopeutua uuteen on myös tehnyt rehtoriin vaikutuksen.

Welin Persson on työskennellyt maahanmuuttajanuorten parissa myös aikaisemmin. Hänen mukaansa ilman huoltajaa saapuneiden nuorten saattaa olla jopa helpompaa sopeutua uusiin tapoihin ja käytäntöihin kuin perheensä kanssa uudessa maassa elävien. ”He tulevat tänne ja näkevät vain mahdollisuuksia”, hän sanoo.

”Paikka tavallisen koulun valmistavalla luokalla on äärimmäisen tärkeä askel integroitumisessa yhteiskuntaan, mutta alaikäisten turvapaikanhakijoiden omalla koululla on kuitenkin etunsa”, Welin Persson pohtii. Västra Kanalskolanissa on panostettu osaamiseen ja asiantuntemukseen palkkaamalla työntekijöitä, joilla on lähtömaiden kielten taitoa ja kokemusta juuri tästä kohderyhmästä.

Koulun yhteistyö muiden pakolaislasten kanssa työskentelevien tahojen kanssa on ainutlaatuista. ”Oppilaita seurataan, heidän tasoansa kartoitetaan ja meidän tekemiämme yksilöllisiä toimintasuunnitelmia voidaan hyvin käyttää pohjana, kun lapsi siirtyy tavallisen koulun valmistavalle luokalle”, Welin Persson perustelee.

Koulun opettajilta työ vaatii erityistä joustavuutta ja luovuutta. Ryhmäkoot
vaihtelevat päivittäin ja oppilailla on hyvin erilaiset taustat. Toiset ovat käyneet koulua lähtömaissaan ja toiset eivät koskaan. Oppilaat on jaettu tasoryhmiin, lukutaidottomista pidemmälle edistyneisiin. Toisaalta lukutaidottomuus koskee yleensä vain latinalaisia aakkosia ja monella oppilaalla on hyvä arabian tai darin kielen kirjoitus- ja lukutaito.

Oppilaat edistyvät eri tahtia ja se tuottaa oman haasteensa.
”Koulua ennen käyneiden oppilaiden edistyminen saattaa olla nopeaa, koska heillä on parempi oppimistekniikka. Toisaalta kouluja käyneenkin nuoren kyky oppia uutta voi taantua, jos uniongelmat tai muut traumoista kumpuavat psykosomaattiset oireet häiritsevät keskittymistä”, Welin Persson kertoo.

Oleskeluluvan saaneilla oppilailla motivaatio on yleensä korkeammalla kuin
niillä, jotka pelkäävät käännytystä.”Yritämme kuitenkin saada myös käännytyspäätöstä odottavat nuoret mukaan opetukseen. Koulun tehtävänä on
normalisoida nuorten arkea. Se tarjoaa syyn nousta ylös aamulla ja mahdollisuuden rutiiniin”, Welin Persson painottaa.

Sääli ei auta pakolaislasta

Työ turvapaikanhakijalasten parissa on psyykkisesti haastavaa. Välillä jotkut kertovat spontaanisti kokemuksistaan pakomatkalta tai kotimaastaan. Järkyttäviin tarinoihin voi olla vaikea suhtautua. Pakomatkan aikana lapset ovat kulkeneet yli vuorten ja merten, usein äärimmäisessä vaarassa. Jotkut ovat nähneet omien sisartensa, vanhempiensa tai ystäviensä hukkuvan tai tulevan tapetuiksi.

”Henkilökunta kuuntelee lasten kokemuksia, mutta välttää syventymistä aiheeseen. Keskustelut traumaattisista muistoista on parempi käydä psykologin kanssa.”

Pakomatkalla nuoret ovat joutuneet toimimaan hyvin painostavissa olosuhteissa. Koulussa ohjelman ja henkilökunnan käyttäytymisen on oltava järjestelmällistä ja selkeää, muuten nuoret saattavat turvautua pakomatkalla omaksuttuihin käyttäytymismalleihin.

”On luonnollista, että nuorten kohtalot herättävät valtavasti myötätuntoa ja halun auttaa. Sääliminen ja kaiken salliminen on kuitenkin väärin heitä
kohtaan”, Welin Persson sanoo.

Hyvä tukiverkosto luo turvallisuutta. Yhteydenpito koulun henkilökunnan ja asuntoloiden työntekijöiden välillä on päivittäistä, ja yhteyttä pidetään myös lasten edustajien kanssa.

Opettajalta vaaditaan hienovaraisuutta

Khadija Yousefi on yksi koulun opettajista. Hänen ryhmässään opiskelevat ne, joilla ei ole latinalaisten aakkosten luku- ja kirjoitustaitoa. Yousefi on koulutukseltaan luokanopettaja, joka on aikaisemmin työskennellyt tavallisen koulun valmistavalla luokalla. Hän kertoo, että Västra Kanalskolanissa ilmapiiri on rauhallisempi ja oppilaat keskittyneempiä. Osittain se voi johtua siitä, että
esimerkiksi Afganistanissa kuri on koulussa paljon tiukempi kuin Ruotsissa.

Opetustyössä pääpaino on ruotsin kielen oppimisessa. Tunneilla käsitellään tasa-arvon ja demokratian kaltaisia teemoja, jotka auttavat nuoria sopeutumaan ympäröivään yhteiskuntaan. Yousefin mukaan nuoret ovat uteliaita ja kiinnostuneita ruotsalaisesta yhteiskunnasta.

”Tietyt aiheet herättävät hämmennystä. Sukupuoleen ja suhteisiin liittyvät asiat ovat afganistanilaisessa koulussa tabu. Ruotsissa pojat kohtaavat opettajan, joka puhuu heille aiheesta täysin avoimesti ja on kaiken lisäksi nainen.”

Khadija Yousefi myöntää, että tällaiset tilanteet ovat molemmin puolin hieman vaikeita. Pojat saattavat ihmetellä, voiko Ruotsissa todella asua yhdessä olematta naimisissa. Yousefi on itse kasvanut Ruotsissa, mutta tuntee Afganistanin kulttuurin ja ymmärtää hämmennyksen. Useimmiten tiedonhalu kuitenkin voittaa punastelun. Yousefin mielestä nuorille tuntuu olevan helppoa ymmärtää kulttuurien eroavaisuuksia. He haluavat tietää tarkkaan, mitkä säännöt ja tavat Ruotsissa pätevät.

Opetusta suunnitellessaan Yousefi on oppinut hienovaraisuuteen. Hän käyttää usein lehtileikkeitä oppituntien materiaalina, mutta karsii esimerkiksi sotaa, väkivaltaa tai perhe-elämää käsittelevät artikkelit. Ahdistavat muistot heräävät helposti ja vievät oppilaan kyvyn keskittyä.

”Selkeyden merkitystä ei voi korostaa liikaa. Jos oppilaat tietävät, mitä heidän tulee tehdä ja mitä heiltä odotetaan, he saapuvat tunneille joka päivä”, hän kiteyttää.

Yousefi suhtautuu positiivisesti nuorten tulevaisuuteen. ”He ovat vasta 15 – 16 -vuotiaita. Parin vuoden sisällä he voivat ruotsalaisnuorten joukossa hakea lukioon haluamillensa linjoille.”

Teksti ja kuvat: Katri Aalto