Missä ruoho on vihreämpää?

40 miljoonan asukkaan Argentiinassa elää noin puolitoista miljoonaa siirtolaista, joista suurin osa on kotoisin köyhemmistä naapurimaista. Tulokkaista yli puolet on naisia. Samaan aikaan argentiinalaiset muuttavat paremman elämän perään muualle, etenkin Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin.

And all the people that aren’t from here would like to come and stay / And all the people that are from here just want to get away, laulaa
argentiinalaisartisti Kevin Johansen suositussa kappaleessaan.

40 miljoonan asukkaan Argentiinassa elää noin puolitoista miljoonaa siirtolaista, joista suurin osa on kotoisin köyhemmistä naapurimaista. Tulokkaista yli puolet on naisia.

Samaan aikaan argentiinalaiset muuttavat paremman elämän perään muualle, etenkin Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin.

Argentiinan toiseksi suurimman kaupungin Córdoban pohjoisella kauppahallilla on helmikuisena keskiviikko-iltapäivänä vilkasta. Ilmastoitu, keltapunatiilinen halli myy liha- ja maitotuotteita siisteistä kojuista. Hallia ympäröivät korttelit pursuavat tukkuruokakauppoja, astiakauppoja, maustekauppoja, luontaistuotekauppoja sekä pieniä vihannes- hedelmä- ja lihaliikkeitä. Hallia vastapäätä olevalla jalkakäytävällä istuu helteessä parin metrin välein naisia, jotka myyvät ympärilleen asetettuja sitruunoita, valkosipuleita, paprikoita, yrttejä ja mausteita. Myyjistä nuorin näyttää tuskin parikymppiseltä, vanhin on ikivanha hampaaton rouva. Osalla on lapsia mukanaan. Naisista suurin osa kuuluu Argentiinan toseksi suurimpaan maahanmuuttajaryhmään, bolivialaisiin. Yksi heistä on Sucressa syntynyt viisikymppinen Mari Sánchez, joka on elänyt Argentiinassa vuodesta 1994.

”Minulla oli yritys, joka kaatui Bolivian vuosien 1991-92 hyperinflaatioon. Jäin tyhjän päälle. Minulla on viisi lasta ja myös lasteni isällä oli pienet tulot. Vanhin lapseni aloitti juuri opiskelun. Halusin tukea sitä, että he pääsisivät elämässä eteenpäin”, Sánchez kertoo.

Nuorin lapsi oli Marin lähtiessä Argentiinaan 5-vuotias, seuraava kymmenen. Lasten jättäminen aiheutti suurta kipua, mutta Mari on ylpeä uhrauksensa tuloksesta. Lapsista neljällä on nykyisin ylemmän tason koulutus; viides työskentelee rakennusmiehenä Córdobassa.

Kahden kerroksen siirtolaisia

Argentiinassa on aina ollut siirtolaisia: jopa 90 prosentilla maan asukkaista on merten takaa tulleita esivanhempia, joista valtaosa saapui maahan Euroopasta 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa. Myös naapurimaista tulleita on aina ollut hieman yli kaksi prosenttia väestöstä.

Naapurimaiden tulokkaat nousivat esiin kuitenkin vasta viime vuosikymmeninä, kun eurooppalaisten siirtolaisvirtojen määrä kutistui. Nykyään lähes kaksi kolmasosaa Argentiinassa elävistä siirtolaisista on kotoisin naapurimaista, etenkin Paraguaysta, Boliviasta ja Perusta. Tulokkaat ovat maanosan alkuperäiskansojen jälkeläisiä, eli he ovat Argentiinan vaaleahipiäistä keskiluokkaa selkeästi tummempia ihonväriltään ja hiuksiltaan. He myös kuuluvat suurimmaksi osaksi alempiin sosiaaliluokkiin. Rasismi on jokapäiväistä. Syrjintäkokemuksia on myös Mari Sánchezilla ja hänen tuttavillaan.

”Argentiinalaisilla on kolonialistinen näkemys maailmasta: he näkevät itsensä sivistyneinä eurooppalaisina”, toteaa Argentiinan kansallisen tutkimusvaltuuston siirtolaistutkija María José Magliano. ”Naapurimaista tulevia pidetään etnisistä ja luokkasyistä yhteiskunnan ulkopuolisina. Heille myös lankeavat epävakaimmat ja epävarmimmat työt.”

Tutkijan mukaan Mari Sánchez on poikkeustapaus: yleensä bolivialaisnaiset tulevat miestensä ja lastensa kanssa. Bolivialaismiehet työskentelevät tyypillisesti rakennustyömaillla, tiilien valmistuksessa maataloudessa suurten kaupunkien ympärillä olevilla alueilla. Naiset taas työskentelevät erityisesti katu- ja torikauppiania sekä maataloudessa miestensä rinnalla.

”Perusta ja Paraguaysta tulevat siirtolaiset taas ovat suurimmaksi osaksi yksin tulevia naisia”, Magliano kertoo. ”On tutkittu sitä, muuttaako tällainen itsenäinen siirtolaisuus näiden naisten asemaa esimerkiksi perheiden sisällä. Lopputuloksena oli, että ei. Kyse on köyhistä naisista, jotka kävivät töissä  myös kotimaassaan. Itsenäisestä muutosta huolimmatta naiset ovat Argentiinassa usein hyväksikäytön kohteita: he saapuvat kotiapulaisiksi ja tekstiiliteollisuuden töihin sekä prostituoiduiksi. Osa on ihmiskaupan uhreja.”

Työsuhteet ovat yleensä pimeitä, eikä turvaa ole.

”Minä en sairastu koskaan, koska sairastuminen on kiellettyä”, Mari Sánchez hymyilee lakonisesti. ”Jos sairastut, kukaan ei halua enää antaa töitä. Ja jos rakennustyömiehet tippuvat telineiltä ja loukkantuvat, kukaan ei korvaa, he kun tekevät töitä pimeästi.”

Itsenäisenä katukauppiaana Mari Sánchez on toiminut viimeiset neljä vuotta. Työpäivä kestää aamuseitsemästä iltaseitsemään kuutena päivänä viikossa. Kotona hän jatkaa töitä: keittää ruokia myyntiin ja hoitaa kotia. Silti hän on osaansa tyytyväinen: aiemmin hän ehti tehdä yli kymmenen vuotta töitä argentiinalaisissa perheissä. Kotiapulaisena Mari eli isäntäperheensä luona, mikä oli henkisesti erittäin raskasta.

”Talosta sai lähteä vain viikonloppuisin. Piti elää hiljaa ja varovaisesti ja silti oli emäntiä, jotka seurasivat jokaista liikettä, etten vain varastaisi jotain, tai valittivat aivan kaikesta. Mutta hyväksikäyttäjiä nyt on aina. Tein kuitenkin itse aina työni hyvin ja vaadin perheiltä kunnioitusta.”

Minä en sairastu koskaan, koska sairastuminen on kiellettyä

Kotimaahan Mari suunnittelee palaavansa pian, koska perheenjäsenet ovat siellä. Toisaalta hän on myös tottunut elämään Argentiinassa, eivättä kotimaan ihmissuhteet ole säilyneet muuttumattomina.Vapaa-aikanaan Mari Sánchez
osallistuu aktiivisesti bolivialaisyhteisön tapahtumiin. Bolivialaista karnevaalia ja paikallisten neitsyiden juhlallisuuksia kokoontuu juhlistamaan Córdobassa jopa 3000-4000 ihmistä.

”Aina sanon, että palaan Boliviaan ihan pian ja sitten huomaan, että olen vielä täällä”, Sánchez hymyilee.

Argentiinasta Eurooppaan

”Äiti, saako päiväkodista tutkinnon?”, kysyy maailmankuulu argentiinalainen, pikkuvanha sarjakuvasankari Mafalda vuonna 1966 julkaistussa stripissä. Mafalda huokaisee helpotuksesta saadessaan kieltävän vastauksen. ”En olisi todellakaan halunnut lähteä ulkomaille päiväkodin jälkeen, kuten kaikki joilla on tutkinto.”

Vuonna 2010 maailmanpankki arvioi yli 956 000 argentiinalaisen elävän maan ulkopuolella. Lähes puolet siirtolaisista eli Espanjassa ja Yhdysvalloissa. Naisten osuutta lähtijöistä ei tiedetä. Muualta Latinalaisesta Amerikasta lähtee suuria määriä naisia Euroopan ikääntyvän väestön kotihoitajiksi, mutta Argentiinassa viime aikojen näkyvät lähtijät haaveilevat enemmästä.

”Etenkin Argentiinan vuoden 2001 talousromahduksen jälkeen moni
keskiluokkaan kuuluva tunsi statuksensa heikkenevän ja moni lähti Eurooppaan. Lähtijät ovat kaikki työikäisiä – heidän joukossaan on paljon nuoria, perheitä ja koulutettua väkeä”, siirtolaisuustutkija María José Magliano kertoo.

Eurooppaan muuttoa helpottaa Argentiinan oma maahanmuuttohistoria: 1900-luvun taitteessa maahan saapui peräti 3,4 miljoonaa italialaista ja espanjalaista siirtolaista. Erityisesti italialaisperäisiin sanoihin, sukunimiin ja ruokiin törmää Argentiiassa kaikkialla. Molemmat maat myöntävät melko helposti kansalaisuuden myös kansalaistensa jälkeläisille.  Lapsenlapset pääsevät asettumaan helposti myös muualle Eurooppaan EU-passeilla.

”Olen kuullut, että Espanjassa italialaisten maahanmuuttajien määrä on noussut huimasti. Oikeasti he ovat argentiinalaisia, joilla on Italian kaksoiskansalaisuus”, Magliano toteaa.

Unelma turvallisuudesta

Yksi lähtijöistä on 28-vuotias Marysol Hernandez, jolla on isoisänsä ansiosta Espanjan passi. Organisaatioviestintää opiskellut Marysol työskentelee mainosalan yrityksessä johdon avustajana ja seurustelee samassa yrityksessä työskentelevän graafisen suunnittelijan kanssa. Lähtöhalun taustalla on kyllästyminen
argentiinalaiseen yhteiskuntaan.

”Eurooppalainen yhteiskunta on vähemmän korruptoitunut ja järjestelmällisempi kaikilla tasoilla.  En tunne oloani täällä turvalliseksi. Minut on ryöstetty kaksi kertaa, äitini koti kolme kertaa. Argentiinassa osa yhteiskuntaa elää köyhyysrajan alla ja tämä tuottaa väkivaltaa. Haluaisin pystyä kävelemään pelkäämättä yksin yöllä.”

Kyseessä ei ole ensimmäinen lähtö: vuonna 2008 Marysol lähti vierailemaan tätinsä luo Etelä-Espanjaan ja jäi vuodeksi työskentelemään sevillalaiseen rakennusyritykseen sihteerinä.

”Tiesin, että Euroopassa ja Yhdisvalloissa on parempi elintaso. Espanjassa ymmärsin, että kyse on siitä, että väestön yleinen elintaso on parempi. Tajusin, että minun on helpompi elää sellaisessa yhteiskunnassa. Espanjassa kaverit ihmettelivät, kun pidin aina laukustani tiukasti kiinni. Ei täällä tarvitse pelätä, he sanoivat.”

Tällä kertaa määränpäätä ei ole vielä valittu, mutta Marysol ja poikaystävä haluavat ehdottomasti lähteä vuoden sisällä.  Tavoitteena on löytää kiinnostava työ – ja jäädä pysyvästi. Marysolin unelma olisi työpaikka suuressa mainos- tai
viestintäalan yrityksessä, mutta myös koulutukseen väljemmin  liittyvä työ kelpaa.

”Pelottaa. Ystävilläni on niin erilaisia kokemuksia, toisilla on mennyt hyvin ja toisilla ollut vaikeuksia. Espanja olisi kielen takia helpoin kohde – mutta siellä ei ole nyt työtä. Ranskaa emme puhu. Iso-Britannia, Skotlanti tai Irlanti olisivat helpompia englannin takia. Pohdin myös, pitäisikö ruveta opiskelemaan saksaa.”

Marysolin ja hänen poikaystävänsä ammatit ovat sellaisia, että avoimista työpaikoista ilmoitetaan vasta pari viikkoa ennen haastattelua – hakemuksia ei siis voi lähettää Argentiinasta valmiiksi.

”Pitää mennä paikan päälle yrittämään.”

Kuvat ja teksti: Kati Pietarinen