Mixed flows – muuttoliikkeen monet ulottuvuudet

Välimerellä ajelehtii laiva, jonka matkustajina on sekä paperittomia siirtolaisia että turvaa hakevia pakolaisia. Keitä he ovat ja kenen vastuulla on heidän auttamisensa? Kuinka suojelun tarve selvitetään ja missä?

“Mixed migratory flows” –termi pohjautuu kansainvälisen muuttoliikkeen perusluonteeseen. Ihmiset liikkuvat hyvin eri syistä.

Lähtökohtineen, tarpeineen ja oikeuksineen yksilöitä on hankala kategorisoida tiettyihin ryhmiin tai tarkkojen määritelmien alle. Selkein määritelmä ja asema on pakolaisilla.

Yksi ihminen voi olla samaan aikaan vaikkapa turvapaikanhakija, pakolainen, ilmastopakolainen, siirtolainen, ihmiskaupan uhri ja dokumentoimaton henkilö.

Hyvää suomalaista vastinetta termille ei ole. Myös englanninkielinen käsite on ongelmallinen, koska siitä syntyy luonnonilmiöön viittaava mielikuva hallitsemattomasta liikkeestä. Suomenkielinen vastine “sekoittuneet maahanmuuttovirrat” vain korostaa tätä.

YK:n pakolaisjärjestö UNHCR käyttää  termiä “mixed migratory movements”, joka on neutraalimpi ja kuvaa muuttoliikettä ihmisten liikkeenä eikä massojen virtana. Tässä tekstissä käytetään  termiä määrittelemätön muuttoliike englanninkielisen “mixed flows” -käsitteen rinnalla.

Kaikilla on oikeuksia

Valistus ei estä matkaan lähtöä, jos taustalla on pakko tai epätoivo

Useimmiten “mixed flows” -käsitettä on käytetty kuvaamaan niitä tilanteita, joissa tiettyjä reittejä pitkin saapuvien luvattomien siirtolaisten joukossa on suojelua tarvitsevia henkilöitä. Perusongelmana on näiden ihmisten identifioiminen ja eri ryhmille kuuluvien oikeuksien määrittely.

Stereotyyppisesti on kyse esimerkiksi Välimerellä ajelehtivasta laivasta, jossa on matkustajina dokumentoimattomia siirtolaisia ja turvaa hakevia pakolaisia. Keitä nämä ihmiset oikeastaan ovat ja miksi he ovat liikkeellä? Mitä apua he tarvitsevat ja kenen vastuussa heidän vastaanottamisensa ja auttamisensa on? Kuinka suojelun tarve selvitetään ja missä? Entä miten voidaan ennaltaehkäistä tällaisia hengenvaarallisia tilanteita?

Laillisten maahantuloväylien niukkuus on yksi syy siihen, että pakolaiset ja työn haussa olevat siirtolaiset liikkuvat samoja reittejä pitkin – useimmiten salakuljettajien avulla. Tiukentunut rajavalvonta on siis omalta osaltaan johtanut siihen, että pakolaisten mahdollisuudet päästä hakemaan suojaa ovat vaikeutuneet samalla kun torjutaan luvattomasti maahan pyrkiviä siirtolaisia.

Kaikki siirtolaiset eivät ole haavoittuvassa asemassa ja osa ihmisistä voidaan palauttaa lähtömaihinsa, kunhan se tapahtuu ihmisoikeuksia ja ihmisarvoa kunnioittaen. Kuitenkin kaikissa muuttoliikkeissä – riippumatta henkilöiden statuksesta – ihmisillä on erilaisia humanitaarisia tarpeita.

Kun kyse on laillisten väylien ulkopuolella tapahtuvasta liikkeestä, korostuvat haavoittuvuus ja ihmisten hyväksikäyttö. Helposti unohdetaan se, että myös dokumentoimattomilla tulijoilla on oikeuksia, ihmisoikeudet koskevat kaikkia. Tämän tulee näkyä siinä, miten näitä ihmisiä kohdellaan ja miten heidän humanitaarisiin tarpeisiinsa vastataan.

Kategoriasta toiseen

Ihmisen status voi myös vaihdella matkan aikana. Pakolaiseksi hyväksytty henkilö voi päättää lähteä hakemaan parempaa suojelua toisesta maasta tai maanosasta, jolloin hänestä voi tulla luvaton siirtolainen.

Tarvitaan tietoa niistä syistä, minkä vuoksi tällaista ns. toissijasta liikehdintää (secondary movements) syntyy. Usein taustalla on suojelun heikko taso ensimmäisessä turvapaikkamaassa. Jos työn saanti on mahdotonta ja tulevaisuuden näkymät oman elämän rakentamiselle muutenkin heikot, voivat nimellisesti suojelua saaneet henkilöt päättää lähteä muualle etsimään suojatumpaa ja vakaampaa elämää.

Median välittämien kuvien myötä käsityksemme määrittelemättömästä muuttoliikkeestä liittyvät helposti vain tiettyihin tilanteisiin ja maanosiin. Ilmiötä esiintyy kuitenkin muuallakin kuin Välimerellä tai Länsi-Afrikan ja Kanarian saarten välillä, eikä siihen aina liity yksittäistä hätätilannetta. Se voi olla myös jatkuvaa kahden maan välillä tapahtuvaa liikehdintää ja vaihdella vuodenaikojen mukaan.

Syihin on puututtava yhteistyöllä

Määrittelemättömien muuttoliikkeiden ja niistä aiheutuvien humanitaaristen katastrofien ratkaisemiksi on esitetty erilaisia keinoja. Kaiken taustalla on monien tekijöiden vyyhti, johon kytkeytyvät köyhyys, konfliktit, ympäristöongelmat ja ihmisoikeusloukkaukset. Ongelmiin on pureuduttava syvältä lähtien köyhien maiden kehityksen tukemisesta, ilmastokysymyksestä, konfliktien ratkaisusta, demokratian ja ihmisoikeuksien kehityksestä. Pakolaisten suojelua on edistettävä myös lähialueilla. Kaikki nämä kysymykset kulkevat käsi kädessä, eikä lista ole tyhjentävä.

Luvattomien siirtolaisten vääränlaisia odotuksia on pyritty vähentämään antamalla tietoa todellisesta tilanteesta kohdemaissa ja matkan vaaroista. Usein on kuitenkin niin, että ihmiset liikkuvat pakosta tai epätoivosta, jolloin valistuskaan ei estä matkalle lähtöä.

On myös selvää, että työvoiman kysyntä tietyillä talouden sektoreilla houkuttelee työvoimaa ja laillisten maahantuloväylien puuttuessa turvaudutaan salakuljetukseen. On tunnustettava tarve luoda laillisia väyliä myös alemman vaativuustason työtehtäviin.

Kaikki tämä edellyttää kansainväliseltä yhteisöltä panostusta ja tiivistä yhteistyötä sekä ennen kaikkea vastuunottamista ihmisten perusoikeuksien suojelemisessa. Tärkeää on kehityspolitiikan toimijoiden ja
maahanmuuttoviranomaisten yhteistyö sekä yhteinen näkemys tilanteiden taustoista ja vaikutuskeinoista.

Pakolaisten suojelu

Humanitaaristen katastrofitilanteiden lisäksi UNHCR ja kansalaisjärjestöt ovat olleet erityisen huolestuneita siitä, että määrittelemättömien muuttoliikkeiden mukana tulee kansainvälistä suojelua tarvitsevia henkilöitä, joiden
mahdollisuudet hakea suojaa eivät toteudu. Äärimmilleen tilanne menee silloin, kun valtiot suoraan palauttavat määrittelemättömän joukon siirtolaisia ilman, että heillä on edes mahdollisuutta esittää turvapaikkahakemusta tai kun maat
riitelevät siitä, kenen vastuulla hätätilanteessa olevat ihmiset ovat.

Keväästä 2009 alkaen Italian viranomaiset ovat palauttaneet ainakin 1300 venesiirtolaista Libyaan ilman, että näillä ihmisillä oli minkäänlaista mahdollisuutta hakea suojelua. Libya ei ole allekirjoittanut YK:n vuoden 1951 pakolaissopimusta, maassa ei ole turvapaikkajärjestelmää ja sen ihmisoikeusmaine siirtolaisten
kohtelussa on erittäin heikko. On ilmeistä, että Italia tällä tavalla rikkoi palauttamiskiellon periaatetta ja kansainvälisiä sitoumuksiaan. UNHCR:n mukaan vuonna 2008 Italiaan Välimereltä saapuneista henkilöistä 75 % haki turvapaikkaa ja heistä 50 % sai kansainvälistä suojelua.

Tämä lienee ensimmäinen kerta, kun EU-maa näin avoimesti ja tietoisesti palauttaa siirtolaisryhmän ilman minkäänlaista turvapaikkatutkintaa. Ja juuri kun EU on laatinut yhteiset vähimmäissäädökset turvapaikanhakijoiden
kohtelulle.

UNHCR esitteli vuonna 2007 10 kohdan ohjelmansa (Refugee Protection and Mixed Migration: A 10-Point Plan of Action) siitä, miten toimia määrittelemättömien muuttoliikkeiden kanssa. Siinä hahmotellaan muun muassa maahantulomekanismeja, joiden avulla suojelua tarvitsevat voidaan tehokkaammin identifioida, mutta sivutaan kysymystä myös laajemmin kansainvälisen yhteistyön, palautusten, siirtolaispolitiikan ja pakolaisten suojelujärjestelmän näkökulmasta.

Teksti: Leena-Kaisa Åberg

Kuva: UNHCR