Osama Alaloulou: Venäjä ja Neuvostoliitto,yksi ja sama todellisuus

Hallitsija ja järjestelmä ovat vaarassa joutua kaadetuksi. Venäjä tuo joukot ja puuttuu suoraan taisteluun pelastaakseen sen. Jihadisti-järjestöt, imaamit ja Sheikit julistavat pyhän sodan ”jihadin” järjestelmää ja Venäjää vastaan. Yhä useampi nuori muslimi ilmoittautuu vapaaehtoiseksi ympäri maailmaan liittyäkseen pyhään sotaan. Useat maat, mukaan lukien Yhdysvallat, Saudi-Arabian ja Persianlahden valtiot pyrkivät auttamaan mitä moninaisimmin tavoin jihadisteja voittamaan Venäjän.

Ajattelitko kuvauksen olevan Syyrian sodasta? Ei, se on Afganistanista vuodelta 1979.

Venäläisten seikkailu päättyi vetäytymiseen 10 vuotta kestäneen epäonnistuneen, noin 15 000 puna-armeijan sotilasta tappaneen sodan jälkeen. Epäonnistuminen edesauttoi Neuvostoliiton hajoamista.

Silti Syyrian sota vuonna 2015 ei eroa Afganistanista vuonna 1979. Kaikki edellä mainitut toimet on toistettu Syyriassa. Venäläiset yrittävät sotilaallisesti pelastaa al-Assadin. Jihadistit kokoontuvat taistelemaan venäläisiä vastaan, Yhdysvallat ja arabimaat ovat lisänneet tukeaan Syyrian oppositiolle ja tukevat välillisesti myös jihadisteja.

Seuraava keskustelu käytiin maaliskuun lopussa 2015 puhelimitse minun ja Syyriassa asuvan veljeni välillä:

”Venäjän lentokoneet ovat valkoisia ja isoja; tunnistamme ne niiden äänestä. Ne ovat aloittaneet ilmaiskunsa vain muutama päivä sitten ja pommittavat tiettyinä vuorokaudenaikoina. Mutta tiedätkö, ne eivät vielä ole osuneet yhteenkään ISIS:in kohteeseen. Venäjän ilmaiskut Syyriassa pommittavat al-Assadin ja ISIS:in vihollisia. Tarkoitan, he pommittavat aseellista oppositiota, Vapaata Syyrian Armeijaa, ja tietysti siviilejä. — Näin tänään Vapaan Syyrian Armeijan tuovan muutaman venäläisen sotilaan ruumiin kaupunkiin. Heidät tapettiin taistelussa lähellä Latakian kaupunkia, jossa Venäjän sotilaat majoittuvat.”

Veljeni kuvaus tilanteesta ei yllättänyt minua, eikä pitäisi yllättää ketään. Tapahtumat näyttäytyvät hyvin johdonmukaisina ja tosiasioihin perustuvina kaikille, jotka tulkitsevat kriittisesti Vladimir Putinin harjoittamaa politiikkaa. Venäjä on ollut läsnä Syyriassa ja tukenut taustalta al-Assadin hallintoa. Vuonna 2011 alkanut Syyrian vallankumous on lisännyt Venäjän osallisuutta ja maa on myös järjestelmällisesti estänyt YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmat, jotka tuomitsevat al-Assadin siviileihin kohdistuvat julmuudet.
Mutta miksi Venäjä on aloittanut sotilasoperaation Syyriassa vasta nyt?

Pojat leikkivät pienessä pohjoissyyrialaisessa kylässä vuonna 2015. Kuva: Osama Alaloulou

Pojat leikkivät pienessä pohjoissyyrialaisessa kylässä vuonna 2015. Kuva: Osama Alaloulou

Venäjä on aloittanut ilmaiskut Syyriassa kahdesta keskeisestä syystä. Ensimmäinen on Al-Assadin tukeminen Syyrian Vapaata Armeijaa vastaan. Toinen on alueen geopoliittisen tyhjiön täyttäminen. Tyhjiö muodostui, kun mikään arabivaltio ei tarjonnut kaivattua johtajuutta alueelle, eikä kukaan ottanut johtavaa roolia Syyrian sodassa. Ongelman ratkaisu on jätetty Yhdysvaltojen hallinnolle, jolla on takanaan monia epäonnistumisia Lähi-idässä. Amerikkalaisten lähestymistapa uusimmassa katastrofissa, eli Syyrian kriisissä, on ollut niin pientä ja arkaa, että se on kannustanut Putinia toimimaan.

Mutta onko mahdollista tiivistää venäläisten sotilaallinen väliintulo vain kahteen syyhyn? Venäjällä on olemassa myös muita syitä olla huolissaan Syyrian tilanteesta. Välimeren rannikolla sijaitseva satamakaupunki Tartus kiinnostaa Venäjän merivoimia. Lisäksi Venäjällä vallitsee yleinen huoli nykyisellään epäselvästä strategisesta asemasta. Onko Venäjä sen vuoksi ryhtynyt julistamaan sekä kotimaassa että ulkomailla, että ”Venäjä on täällä” ja ”Me olemme mahtavan Venäjän valtakunnan ja Neuvostoliiton kunnia.” Se ei vaikuta ollenkaan epätodennäköiseltä.

Arabikevään alusta lähtien Venäjä on ollut avoimesti vastaan kaikkia arabien kansannousuja, joiden tavoitteena on ollut saavuttaa kaikille perusoikeudet ja syöstä vallasta maata hallitseva itsevaltias. Venäjän oma ihmisoikeustilanne maansa rajojen sisäpuolella ei ole ollut hyvällä tasolla. Kyseinen seikka vaikuttaa väistämättä siihen, mikä on Venäjän näkökulma arabikevääseen. Riippumatta perustellusta kritiikistä, jota esitetään Yhdysvaltojen ja länsimaiden usein seurauksiltaan tuhoisia sotilaallisia väliintuloja kohtaan, ei pitäisi olla hyväuskoinen suhteessa Venäjän kiinnostuksen kohteisiin ja politiikkaan Lähi-idässä. Mielestäni Venäjän toiminta ylittää jo Syyrian rajat. Venäjä on pyrkinyt vaikuttamaan yhä suoremmin Irakin politiikkaan ja lisäksi se on tehnyt taloudellisia ja sotilaallisia sopimuksia Egyptin ja Saudi-Arabian kanssa.

Presidentti Putin on jo pitkään vaatinut Venäjälle suurvallan asemaa ja oikeutusta olla yksi maailman johtavia maita.
Tällä tiellä sen on kohdattava Yhdysvaltojen kasvava valta. Koska Yhdysvallat on vetäytynyt tapahtumapaikalta, Venäjän on korvattava se omalla läsnäolollaan.

Tämän kaiken voi lukea Putinin harjoittamasta politiikasta. Hän näkee mahdollisuuden itse osallistua Lähi-idän asioihin. Länsi voi mahtailla, mutta se ei ole ollut halukas positiivisiin ja hyvin harkittuihin tekoihin.
Niin kauan kuin kaikki nämä muuttujat ovat olemassa, arabit, syyrialaiset ja Lähi-itä yleisesti ottaen tulevat mitä todennäköisimmin kärsimään vielä enemmän onnettomuuksista. Tietenkin tämä kaikki heijastuu myös länsimaihin pakolaisaallon jatkumisena.

Osama Alaloulou