Paperittomien ihmisoikeudet remonttiin Suomessa

Nyt päättynyt hallituskausi on saanut paljon kritiikkiä, eikä syyttä. Kevät 2015 oli synkkä myös paperittomien siirtolaisten oikeuksien kannalta. Hallitus hyväksyi lain, joka tulee lisäämään paperittomuutta Suomessa sekä jätti käsittelemättä lakiesityksen, joka olisi turvannut nykytilaa paremmin paperittomien oikeuden terveyspalveluihin. Nyt odotukset kohdistuvat seuraavaan hallituskauteen, jos seuraavalla eduskunnalla olisi selkärankaa hoitaa nämä epäkohdat kuntoon. Tiedon puutteesta asia ei ole ollut kiinni. Osalta Suomen päättäjistä näyttää silti unohtuneen se tosiasia, että perusoikeuksien turvaaminen on valtion tehtävä.

Eduskunta hyväksyi vapaaehtoisen paluun vakiinnuttamiseen liittyvän lakimuutoksen, jonka mukaan henkilöt, joita ei pystytä kielteisen turvapaikkapäätöksen jälkeen käännyttämään ja jotka eivät palaa vapaaehtoisesti, eivät enää saa tilapäistä oleskelulupaa. Heidät katsottaisiin oleskelevan Suomessa laittomasti ja heidät poistettaisiin vastaanottokeskuksesta. Ruohonjuuritason kokemuksen perusteella nämä ihmiset eivät välttämättä palaa kotimaahansa.

Lakiesityksestä ei selviä, miten hakija voi osoittaa sen, ettei voi palata. Jos joku on palannut Suomesta tiettyyn lähtömaahan, oletetaan paluun olevan mahdollinen myös toiselle samasta maasta lähtöisin olevalle hakijalle. Vastaanottokeskuksen johtaja voi päättää palveluiden jatkamisesta tilapäisesti ja vain erittäin poikkeuksellisissa tilanteissa. Vaikka on kyse henkilön perusoikeuksista, hänellä ei ole oikeussuojakeinoja tässä tilanteessa. Vastaanottopalvelujen lakkauttamista koskevasta päätöksestä ei voi valittaa.

Lain valmistelussa muutosta on perusteltu vetovoimatekijällä, mikä on täysin perusteeton väite. Jopa sisäministeriö itse on todennut seuraavaa: ” Turvapaikanhakijoiden määrä on Suomessa pysynyt vakaana, vaikka hakijamäärät ovat monissa EU-maissa selvästi kasvaneet. Suomessa ei ole muihin EU-maihin verrattuna erityisiä vetovoimatekijöitä, jotka kannustaisivat turvapaikan hakemiseen tai humanitaariseen maahanmuuttoon.” (lainaus Maahanmuuton ja kotouttamisen suunta 2011 – 2014 -katsausta koskevasta tiedotteesta ministeriön verkkosivuilta).

Kysymys kuuluukin, miksi vesittää hyvä käytäntö erittäin vaikeassa tilanteessa olevien ihmisten kohdalla, jotka usein ovat kotoisin konfliktialueilta esimerkiksi Irakista. Joukossa on myös lapsiperheitä. Lisäksi edellä olevassa lainauksessa yhdistetään käsite vetovoimatekijä turvapaikkapolitiikkaan kokonaisuudessaan, mikä on lähtökohtaisesti arveluttavaa. Oikeus hakea kansainvälistä suojelua on ihmisoikeus.

Lakiesityksessä ei ole selvitetty eikä turvattu sitä, miten näiden ihmisten perusoikeudet käytännössä turvataan. Lakimuutokset heikentävät perusteetta turvapaikanhakijoiden oikeusturvaa.

Tuloksena on uusi ryhmä paperittomia, jotka oleskelevat Suomessa ilman siihen vaadittavaa oleskeluoikeutta – täysin viranomaisten tieten. Kenen ovelle nämä ihmiset tulevat kolkuttamaan kun ruoka loppuu, tulee kylmä tai kun he sairastuvat? Kunnan luukulle, vapaaehtoisten lääkärien ylläpitämälle Global Clinicille vai ehkäpä kirkon portille? Me ruohonjuuritason toimijat näemme ensimmäisenä lakimuutoksen seuraukset.

Terveyspalveluissa paperittomilla on Suomessa nyt oikeus vain kiireelliseen hoitoon ja siitä on maksettava hoidon tosiasialliset kustannukset. Lapset ja raskaana olevat eivät ole tästä poikkeus. Nyt eduskunnalla oli istuntokauden viime metreillä käsissään lakiesitys, jolla olisi jonkin verran pystytty vastaamaan kansainvälisten velvoitteiden ja perustuslain minimivaatimuksiin. Suomen nykyinen lainsäädäntö on täysin ihmisoikeuksien vastainen. Myös YK:n taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan sopimuksen toimeenpanoa valvova komitea on suosittanut, että Suomi jatkossa turvaisi paperittomien välttämättömät terveyspalvelut.

Yksittäisten kansanedustajien toiminta johti kohtalokkaalla hetkellä siihen, että esitystä ei ehditty käsitellä ja se raukesi. Oleellista prosessissa oli se, että lakiesityksen takana oli poliittista tahtoa korjata tämä perus- ja ihmisoikeusepäkohta. Tahtoa tulee pitää yllä, jotta asia hoidetaan kuntoon seuraavalla hallituskaudella. Samalla tulee löytää ratkaisu siihen, ettei paperittomilta yritetä periä hoidosta sen tosiasiallisia kustannuksia. Ison laskun pelko nostaa tarpeettomasti kynnystä hakeutua hoitoon.

Paperittomien välttämättömien terveyspalveluiden turvaamisen takana ovat Suomen Lääkäriliitto, Tehy, Lääkärien sosiaalinen vastuu ry, Suomen Psykologiliitto ry, lapsiasiavaltuutettu, arkkiatri, useat ihmisoikeusjärjestöt ja lapsen oikeuksia ajavat järjestöt sekä moni muu taho. Lainsäädännön selkiyttäminen vastaamaan paremmin lääkärin etiikkaa helpottaa myös käytännön lääkärien ja hoitajien työtä. On myös kustannustehokasta, että ihmiset saavat ajoissa hoitoa. Kiireellinen hoito on usein paljon kalliimpaa.

Tälläkin hetkellä Suomessa on paperittomia, joilla ei ole oikeutta esimerkiksi raskaudenseurantaan. Seuraukset voivat olla korjaamattomia tulevan lapsen terveydelle. Ihmisoikeudet eivät ole asia, joka hoidetaan kuntoon joskus myöhemmin kun muilta kiireiltä ehditään. Eduskuntatalon remontin lisäksi Suomen tulisi remontoida ihmisoikeusasiansa kuntoon.

 

Meri Korniloff

Paperittomat-hankkeen koordinaattori

Paperittomat-hankkeen verkkosivut: www.paperittomat.fi