Paperittomuus ulkoistamisen välineenä

Paperittomat siirtolaiset ovat pysyvä osa työmarkkinoita Ranskassa. Viime vuonna he olivat kahdeksan kuukautta lakossa vaatiakseen oikeuksiaan.

Meidän elämämme ei ole ihmisen elämää. Kun kävelet kadulla, pelkäät. Kun ajat metrolla, pelkäät. Haluamme vain elää pelkäämättä.

Kuusikymppinen N’faly Doucouré on laiton siirtolainen – tai paperiton, kuten hän itse sanoo. Kun Doucouré ensimmäisen kerran saapui Ranskaan vuonna 1969, oleskelulupa ja työpaikka Renault’n tehtaalla järjestyivät helposti. Mutta vuonna 1979 oleskelulupaa ei enää uusittu. Doucouré palasi Maliin, perusti perheen – ja palasi Ranskaan vuonna 2003, töiden toivossa. Kotona Malissa on vaimo ja seitsemän lasta elätettävänä.

Tällä kertaa töitä löytyi – muttei oleskelulupaa. Ranskalainen siirtolaispolitiikka oli kiristynyt.

Vuodesta 2003 Doucouré on elänyt laittoman siirtolaisen elämää, poliisin henkilöllisyystarkastuksia peläten. Koko tuon ajan hän on ollut töissä rakennustyömailla vuokratyöfirman kautta, useimmiten suurten rakennusfirmojen alihankkijana, väärennetyn tai tuttavalta lainatun oleskeluluvan turvin. Työsopimus on aina ollut laillinen. Doucouré on maksanut sosiaaliturva- ja eläkemaksunsa ja täyttänyt tunnollisesti veroilmoituksen joka vuosi.Silti hänellä ei ole laillista oikeutta oleskella maassa.

Kuudentuhannen muun paperittoman tavoin N’faly Doucouré oli lakossa lokakuusta 2009 kesäkuuhun 2010. Heillä oli takanaan viiden ranskalaisen ammattiliiton tuki. Lakkolaiset vaativat hallitukselta uutta asetusta, joka mahdollistaisi oleskeluvan saamisen paperittomille työntekijöille, jotka tekevät laillisen työsopimuksen turvin töitä. Viime kesäkuussa asetus julkaistiin. Se oli voitto paitsi lakkolaisille myös kymmenille ellei sadoille tuhansille muille paperittomille: Ranskan sisäministeriön mukaan maassa on 200 000 – 400 000 laittomasti maassa oleskelevaa ulkomaalaista. Muut arviot vaihtelevat 150 000 ja 800 000 välillä.

Paperittomille töiden tekeminen on pakko, sillä heillä ei ole oikeutta sosiaaliturvaan tai työttömyyskorvauksiin. Työmarkkinoilla he ovat käypää työvoimaa: valmiita tekemään melkein mitä työtä tahansa, melkein missä olosuhteissa tahansa, työnantajan sanelemilla ehdoilla ja oikeuksiaan vaatimatta. Osa on töissä täysin laittomasti, osa esittää työnantajalle väärennetyn oleskeluluvan tai lainaa tuttavan papereita.

Lakien tehtävä on pelon ylläpito

Heinäkuusta 2007 alkaen työnantajien on lain mukaan tarkistettava oleskeluluvan voimassaolo poliisiviranomaisilta. Kaikki eivät kuitenkaan noudata lakia tai noudattavat sitä sormien läpi katsoen. Useimmiten asia käy ilmi vasta työtarkastajan vierailun yhteydessä.
Niin kävi Daouda Diarralle, jonka oleskeluluvan umpeutumisesta huolestuttiin vasta työtarkastajan huomautettua asiasta toistamiseen. Ensimmäisen huomautuksen jälkeen Diarra oli hankkinut väärennetyn luvan 300 eurolla ja jatkanut töitä rakennuksilla saman vuokratyöfirman kautta. Varsinaiset toimeksiantajat olivat suuria ranskalaisia urakoitsijoita.
Toisen tarkastuksen jälkeen vuokratyöfirma ei uusinut Diarran sopimusta ja kehotti tätä sopimaan tuttaviensa kanssa aidon oleskeluluvan lainaamisesta.

“Lakien ainoa todellinen tehtävä on ylläpitää pelkoa. Se on paperittomien alistumisen ehto”, toteaa paperittomien liikkeitä yli kymmenen vuotta seurannut antropologi Emmanuel Terray. Hän puhuu “paikan päällä tapahtuvasta ulkoistamisesta”: paperittomat takaavat työnantajalle ulkoistamisen edut – joustavan ja kuuliaisen työvoiman, joka suostuu alempiin palkkoihin ja huonompiin työehtoihin – niin, että tuotantoa voidaan kontrolloida suoraan ja ilman välikäsiä. Valtaosa paperittomista on töissä rakennuksilla, hotelli- ja ravintola-alalla, siivoojina, vartiointi- ja turvallisuusalalla sekä yksityiskodeissa kotiapulaisina, lastenhoitajina tai siivoojina – eli aloilla, joita ei voida ulkoistaa.

Sosiologi François Brun puolestaan analysoi ulkomaalaislainsäädäntöä työmarkkinoita laajemmin ohjaavana järjestelmänä. Poliittinen viesti maahanmuuton kontrollista pakottaa laittomasti maassa ottamaan vastaan työn kuin työn, ehdoista riippumatta. Oleskelulupien uusimiseen liittyvät tiukat ehdot puolestaan varmistavat sen, että nekin, jotka ovat maassa laillisesti, ovat valmiita hyväksymään kehnojakin työolosuhteita.

Brunin mukaan ulkomaisen työvoiman käyttäminen tähtääkin ennen kaikkea siihen, että työn hintaa saadaan painettua alas ja työntekijöiltä voidaan vaatia aina vain suurempaa joustavuutta – ei suinkaan oletettuun työvoimapulaan vastaamiseen.

Näin on erityisesti kotiapulaisina ja lastenhoitajina työskentelevien ulkomaalaisten kohdalla, jotka ovat usein töissä täysin laittomasti ja joiden palkkaus ja työehdot ovat usein kehnot.
Algerialainen Fatiha Boucheba työskenteli vanhuksen kotiapulaisena vuoden ajan, huolehtien siivouksesta, ostoksista, pyykistä ja ruuanlaitosta aamuyhdeksästä kello kolmeen iltapäivällä, maanantaista lauantaihin, 400 euron kuukausipalkalla. Palkka maksettiin käteisenä.
Nyt Boucheba siivoaa ja silittää pyykkiä yksityiskodeissa, yhteensä 14 tuntia viikossa, kahden ja kolmen tunnin pätkissä, 8-11euron tuntipalkalla.

Viikossa Boucheba ansaitsee noin 130 euroa. Viikonloppuisin hän käy silloin tällöin auttamassa 90-vuotiasta vanhusta parin tunnin ulkoilussa. Siitä hänelle maksetaan 15 euron kertapalkkio. Heinä- ja elokuu ovat aina vaikeita kuukausia, sillä kaikki ovat lomalla eikä Boucheballa ole töitä lainkaan.

Algeriassa Boucheba oli kirjanpitäjä. Hänellä on ammatillinen tutkinto, joka kelpaisi myös Ranskassa – jos hänellä vain olisi työlupa.

N’Faly Doucouré puolestaan paiski vuosikausia töitä sekatyömiehen palkalla – 300-320 euroa viikossa – vaikka joutuikin säännöllisesti tekemään myös vaativampia töitä. Eräällä työmaalla Doucourén työtoveri loukkaantui vakavasti hitsauspoltinta käyttäessään ja kuoli saamiinsa vammoihin. Kaikille ei aina riitä suojavälineitä. Doucouré tietää käsitelleensä vaarallisia määriä asbestia ja lyijyä, mutta ei koskaan valittanut asiasta työnantajalle.
“Pomo tiesi, ettei minulla ole oleskelupaa. Ei sellainen työntekijä valita.”

Teksti: Taina Tervonen
Kuvat: Zabou Carriére