Saako suojelua, jos kotimaa vajoaa mereen?

Ilmastonmuutoksen vaikutuksia yritetään ennustaa myös muuttoliikkeiden
osalta. Moni paikka maailmassa voi muuttua ihmiselämälle liian vaikeaksi. Aavikkojen leviäminen vaikuttaa ruuan ja veden saatavuuteen ja ympäristömuutokset ovat monen katastrofin taustalla.

YK-yliopiston ympäristöstä ja ihmisten turvallisuudesta vastaava instituutti varoittaa, että maailmassa on pian 50 miljoonaa ympäristöpakolaista. ”Ympäristöpakolaisuus” on kuitenkin nuorehko käsite, ja sen merkityksestä ja sopivuudesta käydään keskustelua.

Suomi sääti vuonna 2009 ensimmäisten joukossa pykälän, jonka perusteella humanitaarista suojelua on mahdollista saada myös ympäristökatastrofin perusteella. Muiden maiden lainsäädännöissä ympäristötekijät eivät ole saaneet
juurikaan tällaista asemaa. Suomi on tässä mielessä edelläkävijä, mutta onko humanitaarista suojelua vielä koskaan myönnetty ympäristösyiden perusteella, vai onko kyseessä uinuva lainpykälä?

Kotimaan tulisi olla elinkelvoton

Maahanmuuttoviraston toukokuussa 2013 päivätyn muistion mukaan 1279 ihmiselle myönnettiin humanitaarista suojelua vuosina 2009-2013.

”Suomeen tulee spontaanisti hakijoita tietyistä valtioista tietyistä syistä. Eniten heitä tulee Irakista, Venäjältä, Somaliasta, Nigeriasta, Afganistanista, Iranista ja Syyriasta”, kertoo Maahanmuuttoviraston turvapaikkayksikön johtaja Esko Repo.

Näissä maissa ei ole ollut sellaista luonnonmullistusta, joka olisi oikeuttanut suojeluun pelkästään ympäristökatastrofiin vedoten. Humanitaarisen suojelun sisältämää ympäristökatastrofipykälää on sovellettu ainoastaan osatekijänä.

”Ympäristökatastrofi tarkoittaisi sitä, että alue on elinkelvoton, eikä maan sisällä ole mahdollisuutta muuttaa muualle. Tällaisia tapauksia ei ole ollut”, tarkentaa Repo.

Hänen mukaansa pykälä oli kuitenkin odotettu ja haluttu.

”Kun mietitään, minkä näköisiä haasteita maailmassa on tulevaisuudessa – ja panevatko ne ihmiset muuttamaan kotiseuduiltaan – pykälä on perusteltu.”

Ympäristösyihin ei ole vedottu

Suojelulle on peruste, jos pienessä tuliperäisessä valtiossa purkautuu tulivuori ja alue muuttuu mahdottomaksi elää. Näin on myös, jos kotimaa vajoaa mereen.

Kaakkois-Aasian tsunamin jälkeen Suomessa oli turvapaikanhakijoita, joille myönnettiin tilapäinen oleskelulupa ympäristösyistä. Alueelta tulleita ihmisiä ei voitu vaatia palaamaan kotimaihinsa ennen alueen toipumista. Tämä oli kuitenkin ennen uutta pykälää.

Pykälän tultua voimaan maailmassa on ollut vain muutama iso ympäristökatastrofi – Haitin maanjäristys ja Pakistanin tulvat. Näistä maista ei tullut turvapaikanhakijoita, jotka olisivat vedonneet ympäristösyihin. Somaliassa on ollut muuttoon pakottavaa kuivuutta. Silti kuivuus ei ole ollut perusteena turvapaikkahakemuksissa.

Tilanne voi muuttua hakuprosessin aikana. Kielteisen päätöksen jälkeenkin turvapaikkaa voi hakea uudestaan, jos paluu kotimaahan on mahdoton
– esimerkiksi ympäristösyistä.

”Jos taas ajattelemme isoja valtioita, kuten Irak tai Venäjä, niin katastrofin sattuessa sisäinen muutto olisi todennäköisesti mahdollinen. Näin edellytykset suojelulle ympäristökatastrofin perusteella eivät täyttyisi”, Esko Repo toteaa.

Ympäristöasiat kimurantteja

”Ympäristö- ja luonnonkatastrofien suhde kansainvälistä suojelua hakeneiden päätöksiä ratkaistessa on erittäin monitahoinen asia. Tätä asiaa on tutkittu jonkin verran maailmalla”, Matti Heinonen Maahanmuuttovirastosta kertoo. Hän seuraa aktiivisesti ympäristökysymyksiä ja siirtolaisuutta.

”Lukuisat tutkijat ovat todenneet ympäristötekijöiden aiheuttavan maastamuuttopaineita, joihin usein liittyy taloudellisia, väestörakenteellisia ja poliittisia ulottuvuuksia. Kyseessä on eräänlainen noidankehä, jossa on vaikea erotella syitä ja seurauksia”, jatkaa Heinonen.

Näin ympäristö- tai luonnonkatastrofeja ei useinkaan voida pitää ainoana syynä maastamuutolle.

Päätöksentekijöiden on oltava tarkkana terminologian käytössä. YK:n pakolaisjärjestö (UNHCR) erottelee poliittiset syyt ja ympäristösyyt. Järjestön varsinainen tehtävä on suojella poliittisia pakolaisia.

Esko Revon mukaan oikeuskäytänteet ovat ohjanneet ympäristöön liittyvän pykäläkohdan soveltamista niin, ettei sitä ole käytetty itsenäisesti. Usein turvapaikanhakijalla on muita painavampia syitä.

Teksti: Eeva Suhonen
Kuvat: UNHCR. S./Phelps. Pakistan.