Saido Mohamed: aivokiertolaisen kova koulu

Kuinka opetan ihmisille, että jokainen potilas on arvokas, jos kaikesta on pula ja apua saa vain jos siihen on varaa, kysyy Somalimaassa terveydenhoitajia kouluttanut Saido Mohamed.

Saido Mohamed on asunut Suomessa 18 vuotta ja hän on koulutukseltaan sairaanhoitaja. Maaliskuussa 2009 Mohamed lähti neljän muun somalitaustaisen terveydenhuoltoalan ammattilaisen kanssa Somalimaahan kouluttamaan pääkaupunki Hargeisan sairaanhoito-opiston opiskelijoita ja tekemään sairaanhoitajan töitä.

Somalimaa on itsenäiseksi valtioksi julistautunut alue Somalian pohjoispuolella. Somalimaa on köyhä, mutta varsin rauhallinen alue. Mohamed oli ollut
vapaaehtoistöissä aikaisemmin Somaliassa, mutta Somalimaassa hän ei ollut käynyt koskaan aikaisemmin. ”Lähdin mukaan projektiin, koska halusin viedä ja saada tietoa”, Mohamed kiteyttää.

Somalimaa ja sen kulttuuri vastasivat Mohamedin odotuksia, mutta terveydenhuolto yllätti hänet täysin. ”Somalimaassa kaikki tehtiin aivan ylösalaisin. Suomessa lääkäri määrää ja sairaanhoitaja toimii sen mukaisesti”, Mohamed kertoo. ”Somalimaassa potilaan on itse ostettava lääkkeet, välineet ja jopa hansikkaat hoitajalle. Jos hänellä ei ole siihen rahaa, hoitaja ei voi tehdä mitään.”

Mohamed ei pystynyt valmistautumaan matkaan, koska hänen toimenkuvansa määräytyi vasta Somalimaassa käytännön tarpeista käsin. Hän teki kolme päivää viikossa töitä sairaalassa ja loppuviikon hän koulutti opiskelijoita. ”Keräsin sairaalassa tietoa, jonka pohjalta räätälöin koulutuksen” Mohamed kertoo. Työnteko ilman valmistautumista oli haasteellista, mutta ennakkoon varautuminen ei olisi auttanut, sillä ”mitkään suunnitelmat eivät olisi kuitenkaan toimineet”, Mohamed toteaa.

Ihmiset ovat arvokkaita vaikka heillä ei olisi mitään

Terveydenhuoltoalan opiskelijoiden kouluttaminen Somalimaassa ei ollut helppoa Mohamedille, jonka asiantuntemus pohjautuu vahvalle ammattietiikalle. ”Opiskelijoilla oli samanlainen ammattietiikka, mutta se ei vain toimi käytännössä”, Mohamed selittää. ”Jouduin itsekin miettimään, kuinka voin opettaa heille etiikasta ja ihmisoikeuksista, kun kaikesta on huutava pula”, hän jatkaa.

Puutteen keskellä on toimittava ammattietiikan vastaisesti

Tehdessään töitä sairaalassa Mohamed koki itse eettisten lähtökohtien ja käytännön resurssien välisen ristiriidan. ”Keskustelin norjalaisen sairaanhoitajan kanssa siitä, miten pystyimme tekemään töitä ehdoilla, joita emme muuten hyväksyisi. Puutteen keskellä ei jää muuta vaihtoehtoa kuin toimia oman ammattietiikkansa vastaisesti”, Mohamed pohtii.
”Kaikesta huolimatta opetin, että ihmiset ovat arvokkaita, vaikka heillä ei olisi mitään”.

Sairaanhoitajan arkea ei vaikeuttanut ainoastaan se, että hoitoa voi antaa vain potilaan varallisuuden mukaan. ”Koska sairaanhoitajat saattoivat joutua tekemään töitä useita kuukausia ilman palkkaa, heillä ei ollut työhön motivaatiota. Samasta syystä heidän oli vaikea arvostaa potilaita. Tämän vuoksi lääkärit eivät taas kunnioittaneet sairaanhoitajia”, Mohamed kuvaa terveydenhuoltoalan noidankehää. ”Lopulta kenelläkään ei ollut vastuuta mistään”. Sekä eettisiin että motivaatioon liittyvissä kysymyksissä palataan samaan lähtöpisteeseen: jos ei ole rahaa, tiedoilla ja taidoilla ei voi tehdä yhtään mitään.

Kuka tahansa voi kierrättää osaamistaan

Kokemus aivokierrosta oli Mohamedille paitsi antoisa, myös monin tavoin raskas. Hänen mukaansa on tärkeää, että Somalimaahan viedään tietoja ja taitoja, jotka voivat kehittää maata ja rakentaa vakaampaa yhteiskuntaa. Kouluttajiksi voivat lähteä sekä suomalaiset että maahanmuuttotaustaiset ihmiset. Tosin, ”viesti menee usein paremmin perille, jos kouluttaja on samasta kulttuuritaustasta”, Mohamed näkee. ”Auttaminen voi olla myös vaikeaa, jos ei ole aikaisemmin käynyt kehitysmaassa. Suomalaiset eivät aina ymmärrä, millainen maailma voi toisaalla odottaa”, Mohamed muistuttaa.

Vaikka Somalimaassa ei sodita, aivovuoto on suuri ongelma alueen kehitykselle: ”Juttelin opiskelijoiden kanssa heidän tulevaisuudensuunnitelmistaan. Jokainen sanoi haluavansa Eurooppaan saatuaan koulutuksen”, Mohamed kertoo. Opiskelijoita ei motivoi jäädä maahan, jossa on vaikea saada työtä, eikä palkkakaan ole itsestäänselvyys.

Työnteon kautta Mohamed sai tutustua myös Somalimaahan ja sen kulttuuriin. ”En tuntenut olevani vieras, minut otettiin niin hyvin vastaan”, Mohamed muistelee. ”Heidän kulttuurinsa on kaunis ja ihmiset olivat hyvin vieraanvaraisia.
Viimeisenä työpäivänä minulle annettiin muistoksi kaksi mekkoa ja huivi. He halusivat antaa, vaikka heillä ei ollut mitään. Sitä oli vaikea ymmärtää.”

Avustustyössä Saido Mohamed joutui kohtaamaan vaikeita asioita ja pohtimaan omia rajojaan. ”Kokemus Somalimaasta pysäytti minut. Vaikka yritin joka päivä auttaa, ihmisten tarpeet eivät loppuneet. Jouduin hyväksymään, että yksin en pystynyt muuttamaan järjestelmää”.

Teksti: Anu Koikkalainen
Kuva: Laura Böök