Shalom ja Hello – Juutalaisdiaspora Amerikassa

Juutalaiset ovat vanhin diasporayhteisö, joka on läpi historiansa kokenut vihaa ja vainoja. Amerikan Yhdysvaltoihin juutalaisia on muuttanut useissa aalloissa 1880-luvulta lähtien. Ortodoksijuutalaisille uskonoppien yhdistäminen arkielämään Yhdysvalloissa on edelleen haastavaa, sillä jo perusasiat ovat sekularistisessa maailmassa toisin.

Muuttoliike Amerikkaan on ollut vilkasta aina mantereen löytymisestä asti. Uskaliaimmat ja uteliaimmat eurooppalaiset asettuivat uudelle maaperälle tuoden mukanaan omat traditionsa, elintapansa ja uskontonsa. Hiljalleen muovautuvasta Amerikan Yhdysvalloista tuli keidas levottomille sieluille ja toivorikkaille, mutta toisinaan maahan tultiin pakon sanelemina. Euroopan ahdasmielisyys, nouseva nationalismi ja siellä kytevä rasismi loivat aggressiivisen ilmapiirin, joka painosti ihmiset muuttamaan pois kotoaan. Joskus pako ulottui toiseen maahan tai uuteen maanosaan asti. Amerikka ainoana toivotti kaikki kansat tervetulleiksi ja muotoutui hiljalleen kulttuurien sykkiväksi sulatusuuniksi.

Monituhatvuotinen diaspora

Juutalaiset ovat vanhin diasporayhteisö, joka on läpi historiansa kokenut vihaa ja vainoja. Heitä on syytetty milloin Kristuksen ristiinnaulitsemisesta, milloin salaseuraisuudesta tai suursotien sytyttämisestä. Jatkuva liikkelläolo ja muuttovalmius ovat muovanneet juutalaisista yhteisön, jonka keskuudessa vallitsee voimakas diasporinen tietoisuus. Se on muokannut heidän identiteettiään ja kulttuuriaan, sekä vaikuttanut heidän uskonnollisiin traditioihinsa ja tapoihinsa.

Juutalaiset ovat joutuneet asettumaan toistuvasti uudelleen ympäri Eurooppaa ja Yhdysvaltoja. 1800-luvun lopulla juutalaisväestö koki Venäjän taholta laajamittaista ja järjestäytynyttä vainoa, jonka seurauksena juutalaisyhteisö joutui taas lähtemään liikkelle. Itä-Euroopan harjoittama pogromi ajoi juutalaiset hakemaan turvaa lopulta Pohjois-Amerikasta, jonne ensimmäinen suuri juutalaisten muuttoaalto löi vuonna 1880.

Ashkenazijuutalaiset ja reformijuutalaiset

Euroopasta tulleet juutalaiset olivat kielitaidottomia, konservatiivisia ja rahvaita ashkenazijuutalaisia ja heitä vastassa ollut maallistunut, sofistikoitunut ja pieni Amerikan reformijuutalaisten yhteisö oli hetkessä peitottu. Maahan muuttaneet ashkenazit olivat syvästi uskonnollisia ja siionistisia toisin kuin reformijuutalaiset, jotka olivat sangen tyytyväisiä elämäänsä uudessa kotimaassa. Vasta antisemitismin nousu toisen maailmansodan kynnyksellä valoi koti-ikävää
reformileiriinkin, ja diasporinen tietoisuus levisi hiljalleen koko
juutalaisyhdyskuntaan.

Toisen maailmansodan aikoihin amerikkalaiset juutalaisyhteisöt kokivat uuden laajenemisen, kun Euroopan diasporiset yhteisöt pakenivat yhä kauemmaksi Pyhästä Maasta. Yhdysvallat oli sotien välisenä aikana säätänyt lakeja maahanmuuton hillitsemiseksi, joten osan juutalaisista oli etsittävä turvaa muualta. 1990-luvun kynnyksellä maahanmuuttolaki oli jo heltynyt, joten Neuvostoliiton hajoamisen myötä Amerikan rannoille löi taas suuri muuttoaalto. Tasaantuneen, mutta aktiivisen muuton myötä Yhdysvalloissa elää nykyisin noin 5,3 miljoonaa juutalaista. Suurin yhteisö, noin 8,5% kaikista maan juutalaisista, asuu New Yorkissa.

Muistot

”Selviytymistarinat systemaattisista vainoista ja verilöylyistä elävät edelleen
juutalaisten juhlapyhissä ja rukouksissa. Historiaa ei unohdeta, sitä muistellaan ja kunnioitetaan päivittäin”, kertoo amerikanjuutalainen Cheryl Yifrach.
Hänen  saksalaissyntyiset isovanhempansa muuttivat antisemitismiä ja juutalaisvainoja pakoon Amerikkaan. Cheryl ja hänen vanhempansa ovat syntyneet Amerikassa, eikä heillä enää ole Saksassa sukulaisia. Isovanhempien ja muiden kohtalontovereiden koettelemukset ovat kuitenkin hyvin tiedossa. Juutalaiset esi-isät ovat peitonneet vainot, pogromit ja holokaustin, sekä onnistuneet kaukana kotimaastaan synnyttämään intensiivisen ja hartaan diasporisen uskonnollisen yhteisön.

Juutalaisessa kalenterissa on juhlapyhiä 11 kuukaudelle ja niistä lähes jokainen on pyhitetty jollekin historialliselle tapahtumalle. ”Menneet kärsimykset koetaan Jumalan asettamaksi testiksi uskonyhteisölle. Koska juutalaisten yhteisö on edelleen tiivis ja syvästi uskovainen, osa testistä mielletään jo voitetuksi”, Cheryl sanoo ja hymyilee. Hän sanoo kiitollisuuden olevan tärkeä osa juutalaista mentaliteettia. ”Mitään ei saa ottaa itsestäänselvyytenä tai annettuna, vaan pitää olla nöyrä ja kiitollinen”.

Koti-ikävä

Juutalaiset ovat rakentaneet osavaltioihin omat kaupunkiyhteisönsä kosher-leipomoineen, ruokakauppoineen ja ravintoloineen. Silti elämä maallistuneessa, kapitalistisessa maassa on vaikeaa. Uskonoppien yhdistäminen arkielämään on haastavaa, sillä jo perusasiat ovat sekularistisessa maailmassa toisin. Ajanlaskutapa on yksi suurista ongelmista; juutalaisten vuorokausi kun alkaa auringonlaskusta ja viikko sunnuntaista.

Juutalaisuus on kuin kansallisuus; meillä on oma kulttuuri, kieli, tavat ja traditiot, jotka yhdistävät meitä maan rajoja tiiviimmin

Cheryl Yifrack asui Tel Avivissa israelilaisen aviomiehensä ja poikansa kanssa. Cheryl muutti takaisin Yhdysvaltoihin ennen tyttärensä syntymää, mutta ikävöi edelleen Israeliin. ”Israelissa arki on helppoa. Päivärytmi, ruokatarvikkeet ja ympäröivä elämä ovat kaikki pyhän kirjan ja oppien mukaisia”. Kysymykseen disporasta ja kotimaasta Cheryl vastaa: ”Minulla on kaksi kotimaata, mutta Israelia kohtaan tunnen koti-ikävää”.

Normaalissa ruokakaupassa asioiminen saattaa viedä useita tunteja, sillä kosher-ruokavaliota noudattavat ortodoksi- ja konservatiivijuutalaiset joutuvat tarkastamaan ainesosat ostamistaan elintarvikkeista. ”Eräs amerikkalainen ruokayhtiö käytti sianrasvaa purkkiensa pinnoitteessa”, Cheryl muistelee ja kertoo juutalaisyhteisön nostaneen kanteen yhtiötä vastaan.

Juutalaiskorttelissa elämä on aavistuksen helpompaa kuin valtavirta-amerikkalaisten keskuudessa. Päivärytmi seuraa sielläkin tosin kellotaulua, ei auringon liikkeitä.

Yhteisöllisyys

Yhteisöllisyys on juutalaisdiasporan kantavin voima, ja yhdyskunnat ovat hyvin tiiviitä. Synagogien tulee olla kävelymatkan päässä, sillä sapattina ei käytetä autoa, tehdä ruokaa tai kosketa keittiövälineisiin. Se on aikaa perheelle, läheisille, tuttaville ja uskonyhteisölle.

Joskus usko häviää taistelun modernia maailmaa vastaan. ”Siskojeni perheet
viettävät hanukkaa ja joulua. Heidän usko on heikkoa ja tulee jatkumaan ainoastaan sattuman kaupalla”. Cherylin omat lapset ovat aikeissa jatkaa uskonnollisia perinteitä avioitumalla samoja arvoja kannattavan uskonveljen tai –sisaren kanssa.

Cheryl Yifrack on kahden teini-ikäisen lapsen yksinhuoltaja. Hän sanoo saaneen yhteisöltä apua ja tukea arjen pyörittämisessä, joka ilman sitä olisi ollut hankalaa. Ortodoksijuutalaisten yhteisö on myös uskonnollinen tukikeskus, paikka josta voi hakea myös hengellistä opastusta ja tukea. ”Juutalaisuus on kuin kansallisuus; meillä on oma kulttuuri, kieli, tavat ja traditiot, jotka yhdistävät meitä maan rajoja tiiviimmin”, Cheryl sanoo. Hän ja hänen lapsensa puhuvat sujuvasti hepreaa ja jiddishiä.

Israel

Ortodoksi- ja konservatiivijuutalaiset ovat hyvin diasporatietoisia. Israelin julistauduttua itsenäiseksi vuonna 1948 juutalaiset saivat kotimaan. ”On hyvin tärkeää tietää olevansa vihdoin tervetullut jonnekin. Kotiin voi aina mennä jos historian syklisyys joudutaan taas toteamaan, ja joudumme pakenemaan maailmalta”, Cheryl täsmentää. Diasporisuus näkyy selkeimmin konservatiivisissa ja ortodoksissa uskonyhteisöissä, joiden perinteisiin diaporisuus ja Israelin kaipuu liittyvät vahvasti. Amerikassa ashkenazijuutalaiset muodostavat enemmistön
juutalaisyhdyskunnista.

Osa juutalaisista on tapauskovaisia eikä heidän keskuudessaan diasporisuuden tunne elä vahvana. He eivät tunne elävänsä poissa kotoa. ”He tuntevat olevansa ensiksi amerikkalaisia, ja vasta toisena tai kolmentena määritelmänä tulee heidän uskonnollinen vakaumuksensa”, Cheryl toteaa ja lisää ”Ortodoksijuutalaisten keskuudessa on päivänselvää, että jälkikasvu tulee ainakin kerran käymään Israelissa. Se on lopullinen pääteasemamme Messiaan tulemisen jälkeen”.

Osa juutalaisyhteisöstä odottaa messiaan tuloa, ja uskoo Israelissa käymisen helpottavan Hänen ilmaantumistaan. “Juutalaisen identiteetin säilymisen kannalta on ehdottoman tärkeää sisällyttää nuoret mukaan yhteisöön”, Cheryl sanoo. Hän kertoo Amerikassa toimivasta järjestöstä, joka auttaa lähettämään vähävaraisten juutalaisperheiden nuoret pariksi viikoksi Israeliin, jotta he kasvaisivat täysin sisälle juutalaisuuteen. ”Tie kotiin tulee kaikkien tuntea”, Cheryl hymyilee.

Teksti ja kuva: Christa Åkerman

Lähteet:
Rebbetzin Esther Jungreis: The Commited Life
Arthur Waskow: Seasons of our joy –A modern guide to the Jewish holidays
Martha Morrison & Stephen F. Brown: Judaism –World religions
http://www.jewishagency.org
http://www.fairus.org
http://www.jewishdatabank.org