Siirtolaisuus voi tuhota tai pelastaa perheen

Miljoonat indonesialaiset naiset elättävät perheitään kotiapulaisina ulkomailla. Samalla siirtolaisuus erottaa perheenjäseniä toisistaan ja altistaa hyväksikäytölle.

”Lähdin ensimmäisen kerran ulkomaille töihin vuonna 1993. Lähtö oli mahdollisuus paeta työttömyyttä, ansaita rahaa ja lisätuloja perheelleni. Ensimmäinen kokemukseni siirtotyöläisyydestä oli hyvä. Toinen jakso alkoi vuonna 2002. Kaksi ensimmäistä kuukautta sujui hyvin, sitten alkoi kidutus ja väkivalta. Minua hakattiin, poltettiin silitysraudalla ja kuumalla vedellä. Yritin paeta, mutta en onnistunut. Palasin kotiin tyhjin käsin, haavat auki, nilkuttaen ja melkein sokeana. Silti voisin lähteä uudestaan auttaakseni perhettäni.”

Näin kertoo Ida, joka on yksi miljoonista indonesialaisista naisista, jotka ovat lähteneet siirtotyöläisiksi ulkomaille, pääosin Aasiaan ja Lähi-itään. Monet heistä ansaitsevat rahaa kotiapulaisina. Alkujaan siirtotyöläiset olivat miehiä, jotka työskentelivät plantaaseilla. 1970-luvulta lähtien enemmistö on ollut naisia.

Siirtotyöläisiksi lähtevät ovat harvoin koulutettuja ja siksi heidän oikeuksiaan on helppo polkea. Monet tekevät jopa kuusitoistatuntisia työpäiviä, jotkut pidempiäkin. Useista maista puuttuu kotiapulaisten työllistämistä koskevat suojaavat lait. Pitkät päivät saattavat jatkua lomitta, ilman ravitsevaa ruokaa ja liikkumisvapautta rajoittaen.

”Erityisen kysyttyjä ovat jaavalaiset naiset, sillä he ovat hiljaisia ja eivätkä nosta ääntään. Heitä on helpompi kontrolloida ja heillä on vähän vaatimuksia”, kertoo Lotte Kejser, joka työskentelee YK:n kansainvälisen työjärjestön ILO:n Jakartan toimistossa.

Kahden tulen välissä

Paikallista tasoa korkeampi palkka asettaa paineita myös kotiin jääneen perheen taholta. Ristiriitoja syntyy, kun palkkaa ei heti tulekaan tai se on pienempi, kuin odotettiin. Ulkomailla työskentelevä äiti odottaa, että raha käytetään esimerkiksi koulumaksuihin, moottoripyörän hankintaan ja talon rakentamiseen. Tulojen käyttö on kuitenkin usein lyhytnäköistä. Palkkarahoja ei investoida, vaan ne kohdistetaan entistä kalliimpaan kulutukseen.

Lapset saattavat käyttää myös psykologista painostusta ja manipuloida äitiä saadakseen enemmän rahaa. ”Yksinäiset ja emotionaalisesta traumoista kärsivät äidit joutuvat kierteeseen, jossa heistä tulee riippuvaisia työllistymisestä”, Kejser kuvailee. ”Tilanne on outo myös perheen sisäisille suhteille. Isän maskuliinisuus kärsii, kun kodinhoito jää miehen harteille. Monet lapset kärsivät huonosta huolenpidosta”, Kejser kertoo.

Uhrautuneet äidit kohtaavat myös muita vakavia ongelmia. Kejserin mukaan ei ole tavatonta, että isäntäperheen miehet käyttävät kotiapulaista seksuaalisesti hyväkseen. Isäntäperheen naiset saattavat hyväksyä tilanteen, koska pitävät perheen sisäistä ongelmaa prostituutiota parempana. Raskaaksi tulleet kotiapulaiset altistuvat vaarallisille laittomille aborteille tai kotiinpaluulle avioliiton ulkopuolisen lapsen kanssa. Vuosittain Jakartan lentokentältä löytyy yli sata hylättyä vauvaa.

Kotona voi odottaa myös lisää ongelmia. Koska äiti on ollut poissa omien lastensa lapsuudesta, hänellä voi yllättäen olla vahvempi tunneside isäntäperheen lapsiin. Miehellä saattaa olla myös uusi vaimo. ”Monien naisten kohdalla tämä johtaa syvään katkeruuteen”, Kejser lisää.

”Monet näistä asioista ovat tabuja Indonesiassa. ILO yrittää tukea paikallisia organisaatioita, jotta tietoisuus ja keskustelu siirtotyöläisyydestä lisääntyisivät. Haluamme vaikuttaa asioihin, ennen kuin ne tapahtuvat”, Kejser kiteyttää.

Teksti: Eeva Suhonen

Kuva: A.Mirza/ILO

Indonesian siirtotyöläisistä 80 prosenttia on naisia. Suurin osa ulkomaille töihin lähtevistä naisista tekee päätöksen itsenäisesti suurien tulojen toivossa. Asiaa voi vauhdittaa perheen painostus tai rekrytointiyrityksen asiamies. Indonesian työttömyys on korkea, noin 10–15 prosenttia väestöstä (230 miljoonan asukkaan maassa on siis 23–35 miljoonaa työtöntä), ja palkat alhaisemmat kuin naapurimaissa. Hongkongissa kotiapulaisen minimipalkka on 340 euroa, vaikka monet tekevät sopimuksen alle virallisen taksan. Kotiapulainen allekirjoittaa saaneensa virallisen palkan, mutta todellisuudessa hän saa vain puolet siitä. Malesiassa keskimääräinen palkka on noin 75 euroa. Indonesiassa kotiapulaisen kuukausipalkka on 20–25 euroa. Usein apulaiset asuvat ja syövät isäntäperheessä. Makuusija on monesti jaettu perheen lasten tai iäkkäiden vanhempien kanssa. Apulaiset saattavat nukkua myös keittiön lattialla tai ikkunattomassa komerossa. Yleensä välittäjän maksut jäävät kotiapulaisen vastuulle ja nettopalkka alkaa juosta vasta sen jälkeen, kun velat on maksettu, usein noin 7-11 kuukauden työskentelyn jälkeen. Sopimukset ovat yleensä kaksivuotisia.