Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöt turvapaikanhakijoina

Joka vuosi tuhannet homot, lesbot, biseksuaalit, transsukupuoliset ja intersukupuoliset hakevat turvapaikkaa Euroopasta. Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen turvapaikkahakemuksien käsittelyssä
on suuria eroja jäsenvaltioiden kesken. Euroopan unioni ja eurooppalaiset valtiot ovat kuitenkin ottaneet heidän hyväkseen konkreettisia ja myönteisiä askeleita.

Euroopan unionin tavoitteena on yhdenmukaisen aseman takaavan turvapaikkajärjestelmän kehittäminen. Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen turvapaikkahakemuksien käsittelyssä on suuria eroja jäsenvaltioiden välillä. Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvien turvapaikanhakijoiden kohdalla eurooppalainen käytäntö on usein kansainvälistä ja eurooppalaista ihmisoikeus- sekä pakolaislainsäädännön edellytyksiä heikompi.

Eri puolilla Eurooppaa sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvia turvapaikanhakijoita palau-tetaan maihin, joissa heillä on syytä pelätä joutuvansa vangituiksi tai kuolemaan tuomituiksi sukupuoli- tai seksuaali-identiteettinsä vuoksi. Turvapaikan eväämisen taustalla vaikuttaa usein selkeä tiedon puute sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjä koskevissa asioissa.

Yhteistyössä eurooppalaisten pakolaisjärjestöjen kattojärjestön ECRE:n (European Council on Refugees and Exiles) kanssa toteutetussa raportissa Homofobiaa paossa tuodaan esiin, millainen asema sukupuoli- ja seksuaali- vähemmistöillä turvapaikanhakijoina on eri puolilla Eurooppaa. Raportissa nostetaan esiin erityiskysymyksiä, joihin tulisi kiinnittää huomiota sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvien turvapaikanhakijoiden kohdalla.

Esimerkkejä Suomesta

Suomessa turvapaikan myöntämisen perusteluksi ei riitä se, että homoseksuaalinen turvapaikanhakija tulee maasta, jossa homoseksuaalisuus on
kriminalisoitu. Useat homoseksuaalisten turvapaikanhakijoiden hakemukset on hylätty huolimatta siitä, että hakijat tulevat maista, joissa homoseksuaalisuus on kriminalisoitu.

Useissa Euroopan unionin jäsenmaissa edellytetään, että homoseksuaalisuuden kriminalisoivaa lakia aktiivisesti sovelletaan lähtömaassa, jotta seksuaalivähemmistöön kuuluvalle hakijalle voidaan myöntää pakolaisasema. Tällöin huomioiduiksi ei tule se, että homosek-suaalisuuden kriminalisoivat lait voivat olla epävirallisesti valvottuja, jolloin lainrikkomukset eivät johda virallisiin syytteisiin. Epävirallinen valvonta pitää kuitenkin vainoa yllä.

Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvien ihmisten turvapaikkahakemuksia hylätään usein sillä perusteella,

Oikeus oman identiteetin mukaiseen elämään on ihmisoikeus itsessään

että heillä ei nähdä olevan mitään pelättävää lähtömaassaan, jos he vain onnistuvat salaamaan sukupuoli- ja seksuaali-identiteettinsä. Varovaisuusvaatimuksen käytöstä löytyy esimerkkejä myös Suomesta.
Afganistanilaisen homoseksuaalisen turvapaikanhakijan kohdalla on vedottu
siihen, että maatiedon valossa homoseksuaalisuudesta ei koidu Afganistanissa kohtuuttomia vaikeuksia, jos omaa seksuaalista suuntautumistaan ei tuo esiin.

Seksuaalivähemmistöön kuuluvien turvapaikanhakijoiden kohdalla heteroseksuaalinen avioliitto ja vanhemmuus esitetään useassa EU:n jäsenmaassa epäuskottavuutta lisäävänä tekijänä. Suomessa ei varsinaisesti löydy esimerkkejä siitä, että heteroseksuaalinen avioliitto ja lapset tekisivät hakijan seksuaalisen suuntautumisen epäuskottavaksi. Kielteistä turvapaikkapäätöstä tehdessä on kuitenkin todettu, ettei hakijalla ole vakavaa vaaraa joutua vainotuksi seksuaalisen suuntautumisensa vuoksi tilanteessa, jossa hakijalla on lapsia ja hän elää heteroseksuaalisessa avioliitossa. Näiden seikkojen valossa on esitetty, ettei hakijaa lähtömaassaan miellettäisi homoseksuaaliseksi ja hänen olisi näin ollen turvallista elää maassa.

Kun kielteisessä päätöksessä tukeudutaan siihen, että hakija elää heteroseksuaalisessa avioliitossa, ei huomioida sitä tosiasiaa, että joka puolella maailmaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat elävät usein pakon edessä kaksoiselämää. Heteroseksuaalinen avioliitto ei silloin takaa sitä, ettei henkilö voisi joutua vainotuksi homoseksuaalisuutensa vuoksi.

Hyvät käytännöt haltuun

Italiassa homoseksuaalisuuden kriminalisointi ymmärretään itsessään vainona, sillä sen nähdään rajoittavan ihmisoikeuksien toteutumista. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että Italiassa pakolaisasema myönnetään hakijalle, joka tulee maasta, jossa seksuaalinen suuntautuminen on kriminalisoitu. Italian
esimerkkiä suositellaan käyttöön otettavaksi Euroopan unionin jäsenmaissa yleisesti.

Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen turvapaikkahakemuksia on hylätty joissain jäsenvaltioissa sillä perusteella, että hakijan on edellytetty hakevan suojelua homo- ja transfobista väkivaltaa vastaan lähtömaan viranomaisilta. Valtion tarjoaman suojelun hakeminen on mahdotonta tilanteessa, jossa valtion
viranomaiset kriminalisoivat kyseiset vähemmistöt. Yleisenä suosituksena
esitetään, että kun seksuaalinen suuntautuminen tai sukupuoli-identiteetti on kriminalisoitu lähtömaassa, sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvien turvapaikanhakijoiden ei edellytetä hakevan lähtömaan viranomaisten suojelua.

Valtion viranomaiset voivat olla homo- ja transfobisia myös tilanteessa, jossa homoseksuaalisuus on dekriminalisoitu. Viranomaisten homo- ja transfobisuus olisi huomioitava tilanteissa, joissa turvapaikanhakijan edellytetään hakevan suojelua lähtömaan viranomaisilta. Suomessa venäläisten homo, lesbo ja biseksuaalisten turvapaikanhakijoiden kohdalla on vaadittu, että hakijoiden tulisi hakea suojelua kotimaansa poliisilta ja viedä asia oikeuteen, jos poliisi ei heitä auta. Huolimatta siitä, että homoseksuaalisuus on dekriminalisoitu Venäjällä, hakijat ovat kaikissa näissä tapauksissa kärsineet asiattomasta ja jopa vihamielisestä kohtelusta poliisin taholta.

Turvapaikan eväämistä perustellaan usein sillä, että vaino on mahdollista estää salaamalla identiteettinsä. Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen ihmisoikeuksien perustavanlaatuinen luonne kiistetään vaadittaessa oman sukupuoli- tai seksuaali-identiteetin salaamista. Oikeus oman identiteetin mukaiseen elämään on ihmisoikeus itsessään. Yleisenä suosituksena
esitetään, että sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvilta turvapaikanhakijoilta ei edellytetä oman seksuaalisen suuntautumisensa tai sukupuoli-identiteettinsä salaamista vainon estämiseksi.

Maan sisäistä suojelua esitetään usein vaihtoehdoksi tilanteessa, jossa sukupuoli- tai seksuaalivähemmistöön kuuluvan nähdään voivan elää turvassa lähtömaan toisessa osassa. Maan sisäisen suojelun mahdollisuuteen vedotessa on kuitenkin oltava varmoja siitä, että lähtömaan toisessa osassa todella on valtion tarjoamaa suojelua tarjolla ja hakija voi elää avoimesti seksuaali-  ja sukupuoli-identiteettinsä mukaista elämää.

Ajantasalla olevan tiedon hyödyntäminen

Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjä koskevien turvapaikkahakemusten käsittelyssä avainasemassa on ajantasalla olevan tiedon hyödyntäminen. Mietittäessä esimerkiksi maan sisäisen suojelun mahdollisuutta, on päätöksiä tekevillä
viranomaisilla oltava riittävästi maakohtaista tietoa sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen asemasta maan eri osissa.

Turvapaikkahakemuksia käsiteltäessä yksipuolinen tukeutuminen lähtömaan lainsäädäntöön voi johtaa virheellisiin päätöksiin. Esimerkiksi selkeä
kriminalisointi kohdistuu yleensä ainoastaan seksuaaliseen suuntautumiseen. Seksuaalisen suuntautumisen kriminalisointia olisi kuitenkin syytä pitää merkkinä siitä, että myös sukupuolivähemmistöjen asema saattaa olla kyseisessä maassa ongelmallinen.

Joissain maissa puolestaan ainoastaan miesten keskinäinen seksuaalisuus on kriminalisoitu. On kuitenkin todennäköistä, että myös lesbot ovat kyseisissä maissa vaarassa, vaikka heitä ei erikseen lainsäädännössä mainita. Lainsäädännön tasolla kriminalisoinnista ollaan myös voitu kokonaisuudessaan luopua, kuten Venäjällä, mutta käytännössä sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen
vainoaminen jatkuu.

Teksti: Marika Haataja

Lähde:

Jansen, Sabine & Thomas Spijkerboer (2011): Homofobiaa paossa. Seksuaaliseen suuntautumiseen ja sukupuoli-identiteettiin liittyvät turvapaikkahakemukset Euroopassa.

Lue Homofobiaa paossa -raportti täältä.

Lue myös: UNHCR Guidance note on refugee claims relating to sexual orientation and gender identity
www.unhcr.org/refworld/pdfid/48abd5660.pdf