Tuhannet pakolaiset ovat jumissa Maltalla

Monet Välimeren ylittävät pakolaiset päätyvät pienelle Maltan saarelle. Maltalla vastaanotto-olosuhteet ovat karut, eikä saarivaltio pysty turvaamaan pakolaisille ihmisoikeussopimusten edellyttämiä olosuhteita. Vaikeasta tilanteesta johtuen monet pakolaiset pyrkivät jatkamaan eteenpäin muihin EU-maihin, jotka kuitenkin palauttavat heidät takaisin Dublin-asetuksen nojalla.

Viime vuosina vainoa, konflikteja ja köyhyyttä pakenevat ihmiset ovat etsiytyneet Eurooppaan suurimmaksi osaksi sen eteläisimpien maiden kautta. Yksi näistä maista on Euroopan unionin pienin jäsenvaltio 400 000 asukkaan Malta. Eniten tulijoita oli vuonna 2008, jolloin pakolaisia ja siirtolaisia saapui Maltalle lähes kolme tuhatta.

Ongelmaksi koettu tilanne lakaistiin hetkeksi maton alle, kun Italia solmi Gaddafin Libyan kanssa kyseenalaisen sopimuksen, jonka nojalla Italia palautti Välimerellä kiinni ottamansa pakolaisveneet Libyaan. Sopimuksen seurauksena Maltalle asti selvisi vuonna 2010 vain yksi pakolaisia kuljettanut vene. Libyan ajauduttua pian täysimittaiseen sisällissotaan Maltalle on saapunut pakolaisia jälleen entiseen tapaan.

Suuri osa tulijoista on somalialaisia, mutta ihmisiä tulee myös muun muassa Eritreasta, Sudanista ja muista Saharan eteläpuolisista maista. Turvapaikkaa hakevista yli puolelle myönnetään oleskelulupa kansainvälisen suojelun perusteella. Vaikka vastaanottojärjestelmää on viime vuosina kehitetty, tuhansien tulijoiden majoittaminen lyhyellä aikavälillä on tuottanut Maltalle vaikeuksia, eikä inhimillisiä oloja pakolaisille ole pystytty turvaamaan.

EU:n säännösten vuoksi pakolaiset eivät voi hakea turvapaikkaa Maltan jälkeen enää muista maista.

Tuhannet ovat siksi jumissa tällä pienellä saarella, josta vakituisen työn tai asunnon löytäminen on pakolaisille lähes mahdotonta.

Tuhannet ovat siksi jumissa tällä pienellä saarella, josta vakituisen työn tai asunnon löytäminen on pakolaisille lähes mahdotonta.

Säilön vankeudesta telttaleiriin

Maltan viranomaisia on kritisoitu etenkin siitä, että tulijat sijoitetaan suljettuihin säilöönottokeskuksiin turvapaikkatutkinnan ajaksi. Turvapaikanhakijat joutuvat odottamaan säilössä usein jopa vuoden. Pisimmillään viranomaiset voivat pitää henkilöä säilössä 18 kuukautta ennen tämän päästämistä avoimeen keskukseen.

Säilöönoton välttävät vain haavoittuviin ihmisryhmiin kuuluviksi määritellyt, kuten alaikäiset, raskaana olevat naiset sekä kroonisista sairauksista kärsivät. Usein haavoittuvassa asemassa olevia kuten mielenterveysongelmista kärsiviä ei kuitenkaan tunnisteta ajoissa.

Oleskeluluvan saaneet siirtyvät yleensä avoimiin keskuksiin, sillä asuntoja ei ole juurikaan tarjolla. Yksi näistä keskuksista on Hal-Farin telttaleiri, jolla Suomen Punaisen Ristin pakolaistyön suunnittelija Ann-Charlotte Sirén-Borrego vieraili keväällä 2010.

”Se kuva ei poistu mielestä. Olosuhteet, joissa ihmiset joutuivat asumaan, en ole missään nähnyt sellaista”, Sirén-Borrego muistelee.

Hal-Farin leirillä asutaan suurissa teltoissa, joissa kussakin nukkuu kerrossängyissä enimmillään 20 ihmistä. Etenkin telttojen katot ovat vaurioituneet ja usein homeessa. Sateella vesi pääsee telttoihin sisään. Keväällä 2011 Euroopan neuvoston ihmisoikeuskomissaari kuvasi olosuhteita riittämättömiksi edes väliaikaiseen majoitukseen ja esitti keskusta suljettavaksi.

Vapaaehtoisena englannin opettajana Hal-Farissa työskennellyt Åsa Ljusenius kuvailee pakolaisten tilannetta: ”Ihmiset ovat turhautuneita ja pettyneitä, koska olivat kuulleet hyviä asioita Euroopasta, mutta nyt he ovat jumissa tässä täyteen ahdetussa paikassa eivätkä löydä töitä.”

”Toisaalta he kuitenkin yrittävät keksiä tapoja, miten pärjätä. Lähempänä keskustaa joku piti pientä somalialaista ravintolaa, yksi korjaa polkupyöriä, toinen tietokoneita. Yhdellä on leirillä kannettava tietokone, jonka avulla monet pystyvät pitämään yhteyttä sukulaisiinsa.”, Ljusenius kertoo.

Malta vain läpikulkupaikka?

Integroituminen saarella, jossa valtaväestökin kärsii työttömyydestä ja asuntojen korkeista hinnoista, on vaikeaa. Monet näkevätkin Maltan vain läpikulkupaikkana, josta on tarkoitus jatkaa eteenpäin.

Malta onkin ainoa Euroopan valtio, josta YK:n pakolaisjärjestö UNHCR sijoittaa oleskeluluvan saaneita eteenpäin. Yhdysvallat on vastaanottanut pakolaisia Maltalta noin 700, EU-maat paljon vähemmän. Monet eivät kuitenkaan jaksa odottaa ikuisuuksia tätä mahdollisuutta ja pyrkivät salakuljettajien avulla eteenpäin muihin Euroopan maihin.

Muut EU-maat turvautuvat kuitenkin niin sanottuun Dublin-asetukseen, jonka nojalla he voivat palauttaa turvapaikanhakijat siihen maahan, jossa he ovat turvapaikkaa ensimmäisenä hakeneet. Maltalle turvapaikanhakijoita ovat käännyttäneet viime vuosina etenkin Pohjoismaat. Ihmisoikeusjärjestöjen kritiikistä huolimatta käännytettyjen joukossa on myös alaikäisiä.

Sirén-Borrego kertookin Hal-Farin leirillä tapaamistaan turvapaikanhakijoista, jotka olivat olleet Suomessa. He olivat päässeet jo alkuun kielen oppimisessa, kunnes heidät oli palautettu takaisin Maltalle. ”He kutsuivat itseään
suomipojiksi ja kyselivät Suomen kuulumisia”, Sirén-Borrego kertoo.

Myös Ljusenius muistaa tarinan, joka kertoo haaveesta päästä Maltalta eteenpäin. Eräänä päivänä joku oli unohtanut kaasun auki hellalla. Tämän seurauksena syttyi tulipalo, jossa nuori somalialaispoika menetti tavaransa. Poika kertoi surullisena sekoittaen ruotsia ja englantia, että nyt kaikki hänen ruotsin oppikirjansa paloivat.

“Alin” tarina

Yksi tämän kaiken kokeneista on 19-vuotias nuori somalialaismies “Ali”, jonka Suomi on halunnut sitkeästi palauttaa Maltalle. Ali pakeni Somaliasta 14-vuotiaana sen jälkeen, kun osa hänen perheestään oli tapettu. Saharan ylittämiseksi ei ollut muuta keinoa kuin kävellä sen halki. Monet mukana olleista eivät selvinneet matkasta.

Parin vuoden päästä Ali pääsi vihdoin ylittämään Välimeren pienessä veneessä lukuisten muiden kanssa. Vene joutui merihätään ja osa matkakumppaneista hukkui. Ali pelastettiin tajuttomana Maltalle.

Nuorukainen ei olisi halunnut hakea turvapaikkaa Maltalta, koska hän oli kuullut pakolaisten vaikeasta tilanteesta saarella. Viranomaiset ottivat häneltä kuitenkin sormenjäljet hänen ollessaan tajuton, joten vaihtoehtoa ei ollut. Ali oli 16-vuotias, mutta valehteli olevansa täysi-ikäinen. Monet Maltalle saapuvat alaikäiset tekevät näin, koska muuten he eivät saa työnteko-oikeutta.

Täysi-ikäisyys Maltalla tarkoitti kuitenkin säilöönottokeskukseen joutumista. Turvapaikkatutkinta kesti 10 kuukautta. Näiden säilössä vietettyjen kuukausien aikana Ali raiskattiin ja pahoinpideltiin. Oleskeluluvan tultua hänet päästettiin vihdoin vapaaksi.

Näiden säilössä vietettyjen kuukausien aikana Ali raiskattiin ja pahoinpideltiin. Oleskeluluvan tultua hänet päästettiin vihdoin vapaaksi.

Olosuhteet Maltalla olivat kuitenkin niin vaikeat, että Ali päätti yrittää eteenpäin. Hänen maanmiehensä auttoivat Suomeen, josta hän haki turvapaikkaa. Ali oppi Suomen kieltä nopeasti ja hänelle oli katsottu valmiiksi työharjoittelupaikka. Alilla on Suomessa laaja tukiryhmä, johon kuuluu ihmisiä muun muassa kolmesta eri seurakunnasta.

Työharjoittelu ei kuitenkaan koskaan ehtinyt alkaa, koska Suomen maahanmuuttoviranomaiset katsoivat Alin täysi-ikäistyneen ja hänet palautettiin Dublin-asetuksen nojalla takaisin Maltalle.
Huolestuneet ystävät lensivät pian hänen peräänsä. He löysivät Alin asumasta kadulta ilman majapaikkaa tai toimeentuloa. Täysillä telttaleireillä vallitsee
viidakon laki, eikä hän löytänyt itselleen vapaata sänkyä. Aluksi hänelle tarjottiin pakolaisleireiltä ruokaa, mutta pian hänen ilmoitettiin olevan järjestelmän ulkopuolella. Malta ei pystynyt tarjoamaan enää mitään.

Tilanteen ollessa näin mahdoton Alin tukiryhmä osti hänelle lennot takaisin Suomeen. Vaikka Suomi haluaa sitkeästi käännyttää hänet, Maltalla saadun oleskeluluvan perusteella hän on vapaa matkustamaan Suomeen kolmeksi kuukaudeksi kerrallaan. Nyt Ali on jo löytänyt itselleen uuden työpaikan, jonka perusteella oleskelulupaa haetaan uudelleen.

14-vuotiaasta asti paossa ollut Ali vastaa puhelimeen Vaasasta ja jakaa tarinansa mielellään suomalaisten kanssa. Hänelle menneiden tapahtumien muistelu on kuitenkin niin raskasta, että hän pyytää, että hänen ystävänsä voisivat kertoa sen hänen puolestaan. ”Se on aivan sama kuin minä olisin kertonut sen sinulle”, Ali vakuuttaa.

Alin haaveena on tulla insinööriksi. ”Hän vain toivoo, että joku vihdoin suostuisi ottamaan hänet vastaan, jotta hän voisi aloittaa elämänsä alusta”, Alin suomalainen ystävä kertoo.

Maltalaiset katsovat EU:hun päin

Tuhansien pakolaisten ja siirtolaisten saapuminen Maltalle on kiristänyt valtaväestön asenteita ulkomaalaisia kohtaan, ja avoin rasismi ja syrjintä ovat arkipäivää . Ljusenius havainnollistaa tavallisten ihmisten ajatuksia: ”Maltalainen sananlasku sanoo, että jokaista luuta kohden on sata koiraa”.

Kritiikin kärki kohdistuu kuitenkin Euroopan unioniin. Maltalaiset kokevat, että he tekevät kaikkensa, mutta pakolaisten vastaanottaminen täytyy jakaa tasaisemmin. ”EU:n ihanteena on yhtenäinen, toimiva sekä pakolaisten oikeuksia kunnioittava turvapaikkajärjestelmä, mutta etenkin Dublin-järjestelmän takia se ei toteudu. Ne maat, jotka kantavat suurimman vastuun yrittävät vain pärjätä päivästä toiseen”, Sirén-Borregokin toteaa.

Alin haaveena on tulla insinööriksi. ”Hän vain toivoo, että joku vihdoin suostuisi ottamaan hänet vastaan, jotta hän voisi aloittaa elämänsä alusta”, Alin suomalainen ystävä kertoo.

Tilanteen kiteyttää Ljuseniuksen tapaama pakolainen, joka vertaa EU:ta
riitaisaan perheeseen: ”EU:n eteläiset valtiot ovat kuten perheen teini-ikäiset, jotka sanovat: Tämä ei toimi näin. Teidän täytyy kuunnella meitä ja muuttaa sääntöjä. Loput maat taas ovat kuin vanhemmat, jotka toteavat:  Ei. Ettekö muista, että sovimme tästä. Meillä on sääntömme, ja sen nimi on Dublin II.”

Teksti: Ilari Lovio

Kuva: Ann-Charlotte Siren-Borrego

Jutussa esiintyvän Alin nimi on muutettu henkilön yksityisyyden suojelemiseksi.