Turvapaikanhakijoiden säilöönotto Euroopassa

Maahantulijoiden, erityisesti turvapaikanhakijoiden, säilöönotto on EU-maissa rutiinia. Vaikka vapauden riistoa sääntelevät monet
ihmisoikeusnormit, ulkomaalaisten säilöönottoa koskevat lait ja olosuhteet vaihtelevat rajusti maasta toiseen.

Irakilainen Kasim pakeni Bagdadista Turkin kautta Bulgariaan joulukuussa 2006 kuuden muun maanmiehensä kanssa. Bulgarian rajalla rajavartijat avasivat tulen heitä kohti ja haavoittivat useita Kasimin kanssamatkustajia. Irakilaiset
antautuivat, mutta bulgarialaiset rajavartijat paiskasivat heidät maahan ja päästivät koirat heidän kimppuunsa.

Kasim ja muut ryhmän jäsenet vietiin poliisiasemalle kaksi päivää kestäneisiin kuulusteluihin. Heille ei annettu ruokaa eikä paikalla ollut tulkkia. Heitä pahoinpideltiin toistuvasti. Poliisiasemalta irakilaiset vietiin paikalliseen vankilaan, jossa heitä pidettiin yli kuukauden ajan ja kidutettiin psykologisesti.

Vangittuja kehotettiin olemaan nukkumatta, jotta he olisivat valmiita käännytettäviksi. “Meille sanottiin, ettei meitä haluta Bulgariaan, ja että olemme tulleet sinne vain päästäksemme harrastamaan seksiä bulgarialaisten tyttöjen kanssa”, Kasim sanoo.

Kasim pakotettiin allekirjoittamaan useita bulgariankielisiä dokumentteja, joiden hän arveli koskevan turvapaikkaa. Myöhemmin hänet siirrettiin turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskukseen useiksi kuukausiksi.

(Lähde: Norwegian Organization for Asylum Seekers, NOAS)

Säilöönoton on oltava laillinen

Eurooppaan turvapaikkaa hakemaan saapuvia ihmisiä suljetaan yhä enemmän suljettuihin vastaanottokeskuksiin tai muihin säilöönottopaikkoihin. Säilöönottoa koskevat lait ja menettelyt sekä kriteerit säilöönotolle vaihtelevat rajusti maasta toiseen.

Säilöönottoa säätelee kansallisten lakien lisäksi myös Euroopan unionin lainsäädäntö sekä useat ihmisoikeussopimukset, kuten Euroopan ihmisoikeussopimus ja Sopimus kidutuksen ja epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen estämiseksi.

Ihmisoikeusjärjestöistä esimerkiksi Amnesty International lähtökohtaisesti vastustaa turvapaikanhakijoiden säilöönottoa lukuun ottamatta kansainvälisessä oikeudessa määriteltyjä poikkeuksia. Säilöönotto voi olla kansainvälisen oikeuden mukaista vain, jos tapauskohtaisesti voidaan osoittaa, että säilöönotolle on olemassa laillinen peruste eivätkä vaihtoehtoiset tavat ole riittäviä kyseisessä tapauksessa.

Säilöönoton on myös oltava oikeassa suhteessa tavoitteeseen, johon sillä pyritään. Säilöön otetulla on niin ikään oltava mahdollisuus saada säilöönoton laillisuusperuste tutkittavaksi riippumattomassa oikeusistuimessa.

Vapauden riistolle löytyy yleensä toimivia muita vaihtoehtoja, jotka eivät rajoita turvapaikanhakijoiden oikeuksia yhtä paljon kuin säilöönotto. Esimerkiksi majoitus vastaanottokeskuksiin, säilöön otetun ilmoittautuminen viranomaisille tai taloudellisen takuun asettaminen ovat tuottaneet paljon parempia tuloksia kuin säilöönotto.

Säilöönottoa koskevat säännökset EU:ssa

Euroopan unionissa yhteistä turvapaikkapolitiikkaa on määritelty jo melko pitkälle, mutta varsinainen EU:n lainsäädäntö asettaa 27 jäsenmaan turvapaikkamenettelyille lähinnä vain joitakin minimistandardeja. Käytännössä unionin jäsenmaat käyttävät turvapaikanhakijoiden ja ilman maahantulo-oikeutta maahan saapuvien ulkomaalaisten säilöönottoa pääsääntönä pikemminkin kuin poikkeuksena.

Direktiivi turvapaikanhakijoiden vastaanottoa jäsenvaltioissa koskevista vähimmäis-vaatimuksista, ns. Vastaanottodirektiivi (2003). Tämän direktiivin mukaan jäsenvaltio voi rajoittaa turvapaikanhakijan oleskelun tiettyyn paikkaan lakiin tai yleiseen järjestykseen liittyvästä syystä.

Direktiivi pakolaisaseman myöntämistä tai poistamista koskevissa menettelyissä jäsenvaltioissa sovellettavista vähimmäisvaatimuksista, ns. Menettelydirektiivi (2005). Direktiivissä mainitaan säilöönotosta ainoastaan se, ettei jäsenmaa saa säilöön ottaa ketään vain sen takia, että hän on turvapaikanhakija.

Molemmat edellä mainitut direktiivit sisältävät monia tärkeitä turvapaikanhakijoiden oikeuksia turvaavia periaatteita, mutta niitä on tulkittu tavalla, joka on vastoin kansainvälisen oikeuden säilöönoton kieltävää pääsääntöä. Ihmisoikeus- ja pakolaisjärjestöt ovat huomauttaneet, ettei Euroopan Unionin lainsäädännön ei pidä edistää tällaisia tulkintoja.

Direktiivi jäsenvaltioissa sovellettavista yhteisistä vaatimuksista ja menettelyistä laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttamiseksi, ns.Paluudirektiivi (2008). Direktiivin mukaan säilöönotto on sallittua vain, jos muita lievempiä pakkokeinoja ei voida soveltaa tehokkaasti kyseisessä tapauksessa.

Vaikka direktiivissä sanotaan, että säilöönoton on oltava mahdollisimman
lyhytaikainen ja sitä saa jatkaa vain maasta poistamisen järjestelyjen ollessa kesken, mahdollistaa se kuitenkin pisimmillään 18 kuukautta kestävän
säilöönoton, esimerkiksi siksi, että henkilön ei katsota olevan yhteistyöhaluinen.

Dublin II Asetus (2003) ei sinänsä sääntele säilöönottoa millään tavalla, mutta jäsenmaat käyttävät säännönmukaisesti säilöönottoa Dublin-asetuksen mukaista siirtoa odottaviin turvapaikanhakijoihin.

Komission vihreä kirjan yhteisestä eurooppalaisesta turvapaikkajärjestelmästä (2007), jonka tavoitteena on harmonisoida jäsenvaltioiden turvapaikkajärjestelmiä ja lainsäädäntöä.

Komissio on ehdottanut joulukuussa 2008 edellä mainittuihin Dublin II asetukseen ja vihreään kirjaan lisäyksiä, jotka parantavat monella tavalla turvapaikanhakijoiden oikeuksia. Ihmisoikeus- ja pakolaisjärjestöt pitävät lisäysehdotuksia oikeansuuntaisina, mutta ovat ajaneet yhteiselle turvapaikkajärjestelmälle kansainvälisten ihmisoikeussopimusten ja pakolaisoikeuden mukaisia, komission ehdotusta pidemmälle meneviä standardeja turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten suojelemiseksi. Erityisesti haavoittuvimpiin ryhmiin kuuluvia pitäisi suojella paremmin.

Euroopan ihmisoikeussopimuksen säännökset säilöönotolle

Euroopan neuvoston 46 jäsenmaata koskevaa yhteistä turvapaikkalainsäädäntöä ei ole olemassa, mutta Euroopan ihmisoikeussopimus ja sen noudattamista valvova Euroopan ihmisoikeustuomioistuin luovat kuitenkin arvokkaat oikeudelliset puitteet jäsenmaiden käytännöille.

Euroopan ihmisoikeussopimus sallii jäsenmaiden käyttävän säilöönottoa maahantulon kontrolloimiseksi seuraavissa tapauksissa; 1. jäsenmaa kieltää maahantulon, 2. poistaa laittomasti maahan tulleen tai 3. karkottaa maassa olevan ulkomaalaisen. Edellä mainitusta huolimatta säilöönoton laillisuuden arviointi riippumattomassa tuomioistuimessa on taattava jokaisessa tapauksessa sattumanvaraisen säilöönoton estämiseksi.

Ihmisoikeussopimus siis kieltää menettelyn, jossa kaikki turvapaikanhakijat otettaisiin automaattisesti säilöön ilman erityistä syytä (esimerkiksi uhka kansalliselle turvallisuudelle). Myöskään johonkin tiettyyn etniseen ryhmään kuuluminen, rotu, uskonto tai kansallisuus ei saa olla syy säilöönottoon.

Kidutuksen vastainen komitea säilöönoton valvojana

Eurooppalainen komitea kidutuksen ja epäinhimillisen tai halventavan
kohtelun tai rangaistuksen estämiseksi (CPT)
perustaa työnsä Euroopan neuvoston yleissopimukseen kidutuksen ja epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen estämiseksi. Suomi liittyi sopimukseen vuonna 1991.

Komitean tehtävänä on tarkastaa vapautensa menettäneiden henkilöiden
kohtelua ja sillä on oikeus päästä kaikkiin sellaisiin laitoksiin, joissa pidetään vapautensa menettäneitä henkilöitä, mukaan lukien säilöönotolle tarkoitetut tilat.

CPT tekee määräaikaisia tarkastuksia sopimuksen jäsenmaihin kolmen – viiden vuoden välein. Tarkastettavat laitokset komitea valitsee itse ja tekee vierailukäyntiensä aikana käyntejä laitoksiin myös ilman ennakkoilmoitusta. Komitean raportti on luottamuksellinen ja se voidaan julkistaa vain tarkastuksen kohteena olleen maan suostumuksella.

Komitean työn painopiste on ennaltaehkäisevässä työssä ja siinä se kiinnittää erityistä huomiota siihen, että koko säilöönottoa koskeva päätöksentekoprosessi ja toimeenpano ovat sopusoinnussa yleissopimuksen kanssa. Viranomaisilla on oltava riittävä koulutus työhönsä ja pääsy objektiiviseen ja riippumattomaan informaatioon eri maiden ihmisoikeustilanteesta. Voimankäyttö päätösten (esim. karkotuksen) toimeenpanossa on sallittua vain siinä määrin kun se on välttämätöntä toimeenpanon turvaamiseksi.

Komitea antaa suositusluontoisia standardeja, joita Euroopan neuvoston jäsenmaiden tulisi noudattaa säilöönotossa. Komitean mukaan säilöön otetuilla pitää olla mahdollisuus asioida ja saada asemastaan tietoja sillä kielellä, jota ymmärtävät, saada lakimiehen apua, saada riittävää terveydenhoitoa ja pystyä säilöönoton aikana pitämään yhteyksiä ulkopuoliseen maailmaan, muun muassa ottamaan vastaan sukulaisten ja relevanttien organisaatioiden edustajien vierailuja.

Teksti: Matti Karhunen
Kuva: UNHCR