Evans Wafula: Unelmien Eurooppa onkin synkkä

Viimeisten kahden kuukauden aikana sanomalehdet ympäri maailmaa, erityisesti Euroopassa, ovat maalailleet synkkiä kuvia nuorten afrikkalaisten ahdingosta. Nuorista, jotka kuolevat pyrkiessään Eurooppaan saadakseen paremmin palkattua työtä. Tilastojen mukaan tilanne on surkea. YK varoittaa epätoivoisesti Eurooppaan pyrkivien siirtolaisten tilanteesta ja vaatii Euroopalta välittömiä toimia.

Italia on katkeamispisteessä. Tämän vuoden alusta maahan on saapunut yli 100 000 ihmistä Pohjois-Afrikasta. Yksin elokuussa Italia kertoi pelastaneensa 4 000 siirtolaista yhden viikonlopun aikana.

Tilastot kertovat, että tämän vuoden aikana Välimerellä on kuollut 3 072 afrikkalaista. Samat raportit kertovat, että satoja afrikkalaisia siirtolaisia on pelastettu Italian ja Pohjois-Afrikan väliltä.

Osa Euroopan Unionin maista valittaa Dublinin sopimuksen epäsuhtaa, joka pakottaa Välimeren alueen maat huolehtimaan Afrikasta saapuvista turvapaikanhakijoista. Iso-Britannia on jo julistanut uudet siirtolaisia koskevat säännöt, koska heidän määränsä vain kasvaa.  Lisääntynyt siirtolaisten määrä aiheuttaa ongelmia sosiaalipalvelulle ja brittiläiset pitävät heitä maanvaivana.

Samalla, kun Euroopan nuoret murehtivat työttömyyttä, alueelle tulee pelottava määrä nuoria afrikkalaisia, jotka pakenevat huonoja johtajia ja järjettömiä sotia. Vuoden 2012 väestönlaskennan mukaan yksin Iso-Britanniassa asuu 142 000 kenialaista. Suurin osa heistä tarjoaa halpaa työvoimaa tehtaille ja palvelualalle.

Tänä päivänä yhä suurempi määrä nuoria afrikkalaisia maksaa huikean 4000 euron summan lyhyestä, mutta vaarallisesta matkasta Pohjois-Afrikasta Kanarian saarille.

Miksi nämä nuoret miehet ovat valmiit pulittamaan 14 vuoden palkan päästäkseen Eurooppaan, kun ei ole edes takuita siitä, pääsevätkö he perille? Johtuuko se siitä, että heidän kotimaassaan on jokin perusteellisesti pielessä?

On päivänselvää, että nämä nuoret eivät usko kotimaidensa nykyiseen tai tulevaan tilaan ja he ovat pakotettuja hyppäämään kuolemanloukkuveneisiin, jotka saapuvat jonnekin Eurooppaan.

Mikä muu voisi selittää näiden nuorten toimintaa?

Esimerkiksi Zimbabwessa presidentti Mugaben oma diktatuuri on pakottanut miljoonat koulutetut zimbabwelaiset muuttamaan Etelä-Afrikkaan, jossa heille tarjotaan palvelijan töitä. Tämä on klassinen esimerkki itse aiheutetusta orjuudesta. Botswanassa tarina on hyvin samankaltainen – huonot palkat ja työolot.

Ghana on menettänyt huomattavan paljon nuoria koulutettuja yrityksille Euroopassa ja Yhdysvalloissa, missä nämä nuoret hankkivat monta eri työtä tullakseen toimeen.  Samaan aikaan epävakaus Somaliassa, Libyassa, Malissa, Burundissa ja Etelä-Sudanissa pakottaa miljoonat nuoret afrikkalaiset maanpakoon eurooppalaisiin pääkaupunkeihin. Näille ikäville tilanteille ei näytä olevan ratkaisua.

Suoraan sanoen, 4000 euroa on järjettömän paljon rahaa Afrikassa ja sillä voisi tehdä paljon elannon hankkimiseksi, eikä vain selviytyä. Mutta nämä nuoret epätoivoiset afrikkalaiset eivät näe asiaa tältä kannalta.

Ne, jotka lopulta päätyvät Eurooppaan, eivät auta kotimaahan jääneitä laisinkaan. He vain tekevät monta työtä huonosti palkattuina selviytyäkseen. He ovat usein sosiaaliturvan ja muun avun ulkopuolella, koska euroalue on talouskriisissä.

Mutta, saapuessaan kotiin lomailemaan he panevat hanttihommilla ansaitsemansa rahan virtaamaan ja käyttävät sitä kuin humalaiset merimiehet rantalomalla. He antavat täysin väärän kuvan elämästä Euroopassa nuorille afrikkalaisille miehille, jotka kuuntelevat vaikuttuneina huimia tarinoita aina siihen saakka, kun he itse pääsevät näkemään, että todellisuus Euroopassa on aivan toista.

Jokin aika sitten senegalilaisen ihmisoikeusjärjestön toiminnanjohtaja antoi sapiskaa nuorille lomaileville senegalilaisille, jotka ajoivat näyttävästi maastoautoilla ympäri Dakaria. Ei ole yllättävää, että Senegalista lähtee massoittain siirtolaisia kohti Espanjaa.

Tämä on itse asiassa yksi suurimmista nuorten miesten ongelmista Länsi-Afrikassa tänä päivänä. Silloin tällöin myös YK:n raportit tuovat esille suuren nuorisotyöttömyyden sekä nuorten epätoivon. Raporttien mukaan kyseessä on aikapommi. Mutta todellisuudessa se on jo räjähtänyt ja seuraukset tuntuvat koko Euroopassa.

Jatkuvat väkivaltaisuudet Libyassa, josta suurin osa paperittomista siirtolaisista lähtee merelle kohti Eurooppaa, synnyttävät itse aiheutettuja pelkoja, joista salakuljettajat rahastavat ylikuormitetuissa veneissään.

Espanja on valittanut Marokolle siirtolaisaallosta, joka tulee Gibraltarin salmen poikki. Marokko ei pysty tekemään mitään lisääntyvälle määrälle ihmisiä, jotka pyrkivät kohti Eurooppaa. Monet heistä kiipeävät yli piikkilanka-aitojen, jotka ympäröivät Espanjan alueita Pohjois-Afrikassa.

Kaiken tämän voi tyrehdyttää ainoastaan järjettömien sotien loppuminen, korruption kitkeminen ja elintason nostaminen Afrikassa. On todennäköistä, ettei tämä tule tapahtumaan lähiaikoina.

Sen sijaan Euroopan on otettava haaste vastaan tilanteessa, jossa maahanmuuttovastaiset populistiset ryhmät ja muukalaispelko jylläävät.

Aina siihen asti, kunnes Eurooppa pystyy taklaamaan syyt epätoivoiseen siirtolaisuuteen.

 

Kuva ja käännös: Eeva Suhonen