Ville Tietäväinen: Rashid, saanko esitellä

Sarjakuvataiteilija Ville Tietäväinen kuvaa siirtolaisuutta yksilön inhimillisenä matkana epäinhimillisissä oloissa. Tietäväinen työstää sarjakuvakirjaa paperittomista siirtolaisista ja muistuttaa, että muillakin kuin suomalaisilla on oikeus tavoitella parempaa elämää.

Vuonna 2001 palkittu sarjakuvataiteilija Ville Tietäväinen oli Pariisissa Suomen Ranskan instituutin sarjakuvanäyttelyn avajaisissa. Todellisesta elämästä kiinnostunut Tietäväinen pujahti kesken juhlien Pariisin kaduille, suoraan luksusputiikkien keskelle.

”Yhden näyteikkunan edessä seisoi pohjoisafrikkalainen mies, nuhjuisessa pikkutakissa. Hän heitteli tahmaukkoja näyteikkunaan – ukkeleita, jotka
putoilevat itsestään seinänviertä alas”, Tietäväinen muistelee. ”Ajattelin, että tällä kaverilla ei ole asiat menneet aivan niin kuin hän oli toivonut”.

Tarinankertojana Tietäväinen alkoi kehitellä miehelle menneisyyttä. Miten hän oli päätynyt Pariisin kaduille? Mitä hän oli unelmoinut Euroopasta? Mitä hänelle oli matkalla käynyt?

Saadakseen vastauksia kysymyksiinsä Tietäväinen ryhtyi lukemaan. Idea sarjakuvateokselle paperittomasta siirtolaisesta oli syntynyt.

”En tiennyt siirtolaisuudesta juurikaan, joten tartuin ensiksi antropologi Marko Juntusen väitöskirjaan, joka käsittelee Marokon ja Espanjan välistä laitonta siirtolaisuutta. Marko antoi sen jälkeen vielä lisälukemista”, Tietäväinen kertoo taustatyöstään. ”Lukeminen ei kuitenkaan riittänyt. Tunsin, että minun on kuljettava siirtolaisten matka fyysisesti, jotta voisin ymmärtää jotakin aiheesta”, hän jatkaa.

Matkalle hän ei halunnut lähteä yksin, joten oppaaksi ja tulkiksi hän pyysi Juntusta, joka osoittautui matkalla korvaamattomaksi avuksi. ”Marko puhui minuutin ja ihmiset avautuivat elämästään”, Tietäväinen kuvailee matkakumppaninsa merkitystä.

Larache – Almeria – Barcelona

Tietäväisen ja Juntusen matka alkoi vuonna 2005 Marokosta, Larachen kaupungista, josta huikea määrä on lähtenyt siirtolaiseksi Eurooppaan. ”Tutustuin siellä samaan sukuun, mitä Marko käsitteli väitöskirjassaan”, Tietäväinen kertoo. Hän kuuli lukuisia elämäntarinoita ja -kohtaloita, mutta ei halunnut
siirtää niistä yhtäkään suoraan teoksensa päähenkilölle. ”En kopioinut kenenkään elämää, koska minulla ei ole siihen lupaa eikä oikeutta”, Tietäväinen toteaa.

Siirtolaisten kokemuksista muodostui kuitenkin se todellisuuspohja, josta Näkymättömät kädet -sarjakuvateoksen päähenkilö Rashidin identiteetti ja
kohtalo alkoivat muodostua.

Tietäväinen aloitti työn muovaamalla päähenkilön kasvot savesta.

Marokosta kaksikko jatkoi laivalla Espanjaan, tuhansien siirtolaisten tavoin Almeriaan, ”paikkaan, jonne päädytään jos paremmasta ei ole tietoa”, Tietäväinen tarkentaa.

Almerian vihannesviljelmillä on tuolloin yli 40 000 paperitonta marokkolaista töissä epäinhimillisissä oloissa. Siirtolaisten kanssa keskustellut ja heidän elämäänsä seurannut Tietäväinen huomasi, kuinka köyhyys ruokkii bisnestä: ”mitä huonommista oloista tullaan, sitä epätoivoisempaan tilaan tyydytään. Ihmisillä ei ollut siellä mitään oikeuksia eivätkä he käytännössä olleet edes olemassa”.

Almeriasta miehet lähtivät lopuksi Barcelonaan, jota Tietäväinen kuvaa monen siirtolaisen myyttiseksi päämääräksi, paratiisiksi, jossa kaikki olisi lopulta hyvin.

Matkan, luettujen kirjojen ja pohdintojen jälkeen Tietäväisen tarina ja sen päähenkilö alkoivat muotoutua. Millainen henkilö Rashidista tuli? ”Hän on marokkolaismies alemman keskiluokan perheestä. Hän lähtee Espanjaan, koska ei voi elättää perhettään Marokossa. Hän ei koe itseään enää mieheksi itsensä, perheensä eikä Jumalan edessä. ” Tietäväinen kuvailee. ”Hän lähtee etsimään rahaa, mutta alitajuntaisesti myös eheytymistä. Hänen matkansa tärkein päämäärä on saada itsetuntoa”.

Päähenkilössä on myös jotakin samaa kuin hänet luoneessa taiteilijassa; Rashidilla on esimerkiksi samanikäinen lapsi kuin Tietäväisellä. Jotakin taiteilijasta paljastuu myös näkökulmien valinnoissa ja heikomman puolelle asettumisessa. ”Rashidin tarina ei ole vain runollista mielikuvitustani. Tiedon myötä minulla on myös todistusvelvollisuus siirtolaisten todellisuudesta”, Tietäväinen kertoo.

Onnea saa etsiä kuka tahansa, mistä tahansa

Tietäväisen tavoite on inhimillistää tapaa, jolla siirtolaisista puhutaan. ”Siirtolaisuus esitetään usein yhteiskunnallisena ongelmana, massojen tasolla. Sen vuoksi halusin esittää tarinan yksilön näkökulmasta”, Tietäväinen perustelee. ”Suomalaisia kannustetaan etsimään parempaa elämää”, hän jatkaa, ”Millä logiikalla muut eivät voisi sitä tehdä? Eivätkö nälkä ja turvattomuus riitä syiksi lähteä muualle?”

Tietäväinen on poiminut lehdistä metaforia, joilla siirtolaisista kirjoitetaan: ”Aalto, hyöky, massa, tulva, virta, vuoksi…”, lukee pitkän listan alussa. Luontometaforien käyttö epäinhimillistää siirtolaiskeskustelun ja siten itse siirtolaiset. Tähän havahtuminen on yksi tärkeimmistä syistä siihen, miksi Tietäväinen ryhtyi tekemään kirjaa.

Monille siirtolaisille Eurooppa jää toteutumattomien illuusioiden maanosaksi. Siirtolaisuuteen liittyy useita tragedioita, mutta murheellisinta Tietäväisen mukaan on kuitenkin perheiden hajoaminen.

”Ihmiset ovat vuosikausia toisistaan erossa. Lopulta jos tavataan, lupauksia ei voidakaan lunastaa, sillä entistä suhdetta ei ole enää olemassa.”

Samoin käy menestystarinoissa: ”Myös Larachen kaupungin laitamilla hienoja taloja, jotka lopulta on rakennettu siirtolaisten lähettämillä rahoilla. Ne ovat kuitenkin tyhjiä, sillä suku on vuosien saatossa kuollut tai hajonnut”.

Siirtolaisen todellisuus ei näytä kauniilta. Tavoitteina ovat toimeentulo ja itsekunnioitus, edellytyksenä sille on hengenvaarallinen matka ja perillä odottavat minimaaliset mahdollisuudet. Miten Rashid siitä selviää?

”Sitä en vielä voi kertoa”, Tietäväinen vastaa. Tai ehkä sittenkin jotain: ”Lukijasta hänen kohtalonsa voi vaikuttaa lohduttomalta, mutta Rashid löytää sen, mitä hän lähti etsimään.

Teksti: Anu Koikkalainen
Kuva: Laura Böök